Ulkona opettamisen käytäntöä osana jatkuvaa oppimista

Jos ulkona opettaminen ei ole tuttua, voivat ulkoympäristöt aluksi hämmentää niin opettajaa kuin oppilasta. Seinättömyys tarkoittaa vääjäämättä opettajalta erilaista pedagogiikkaa ja valmistautumista, oppilaalta toimintaa ja erilaista tilan haltuunottoa. Keskittyminen ja toiminnallinen oppiminen ulkoympäristöissä on useimmiten erilaista kuin luokkatiloissa. Aloittavan opetusryhmän kanssa kannattaakin ensiksi käyttää aikaa rutiinien ja käytänteiden sisäistämiseen. Opetus on hyvä jaksottaa lyhyisiin tuokioihin, muodostaa toimivat oppimisryhmät ja ohjata oppijat toiminnallisiin tehtäviin, sekä huomioida mahdollinen tauotus. Oivallukset ja onnistumisen hetket palkitaan oppimisen kytkeytymisenä laajempaan kokonaisuuteen. Parhaimmillaan oppijat ohjautuvat itse syventävien projektien pariin ja oivaltavat vaikeatkin teoreettiset tehtävät aidoissa ympäristöissä konkretian avulla. 

Tätä kaikkea edesauttaa hyvä suunnittelu, jonka voi aloittaa pienin askelin, kuten ulkona opettamisen porrasmalli avaa (Kaasinen&Myllyniemi, 2023). Tällöin ulkona tapahtuvaan opetukseen tottuu paitsi opettaja, myös oppijat. Aluksi ulkona opettamista voi kokeilla välitunnin jälkeen vaikkapa noin 5-15 minuutin ajan opetustuokion muodossa. Ajallista määrää voi lisätä vähän kerrassaan siten, että lopuksi ulkona opettaminen on säännöllistä ja laaja-alaista.  

kuvassa kuvataan ulkonaopettamisen porrasmallia. Alimmalla portaalla on 1. taso, lyhyet spontaanit 5-15 minuutin opetustuokiot. Toisella tasolla pidetään tunnin mittainen ulko-oppintunti koulun pihalla tai lähellä. Kolmannella tasolla siirrytään kahdeksi tunniksi ulko-oppituntiin ja neljännellä tasolla vietetään ulkokoulupäivä, koulualueen ulkopuolella. Viidennellä tasolla ulko-opetuksen kokonaisuus, jonka kesto on useampi viikko. Viimeisellä tasolla opetus kestää yhdestä kahteen lukukautta.

 

 

Useimmiten ulkona opetetaan yhden tai kahden oppitunnin verran. Tunnin rakenne voi olla moninainen. Ulkotunnin ohjeet voi antaa joko edellisen tunnin lopuksi tai välitunnin jälkeen suoraan ulkona. Siirtymä ulko-opetuspaikalle voi myös olla pedagoginen hetki kuten jo aiemmin mainittu ja oppilaalle annetaan siihen tehtävä. Joskus on kuitenkin hyvä antaa oppilaidenkin hengähtää. Ulkona opetetaan esimerkiksi puoli tuntia, jonka jälkeen siirrytään tunnin lopettamiseen. Tämä voi tapahtua joko ulkona tai sisätiloissa.  Ulkona tapahtuvan opetuksen voi rakenteellisesti toteuttaa monin eri tavoin:

 

Kuvassa esitetään tunnin rakenne, jossa tuntia aloitetaan, opetetaan ja lopetetaan ulkona.

 

 

 

Seuraavassa kuvassa avataan oppitunnin rakenne, jossa tunnin aloitus on edellisellä tunnilla sisällä, mutta opetus ja lopetus tapahtuu ulkona.
Kolmannessa kuvassa on esimerkkitunti, jossa tunnin aloitus ja opetus tapahtuu ulkona, mutta tunti lopetetaan sisällä.
Viimeinen esimerkkikuva opetuskokonaisuudesta, jossa aloitus ja jatkotyöskentely tapahtuvat sisällä, mutta opetus näiden välissä ulkona.

 

On hyvä muistaa, että ulkona opettamisen onnistuminen riippuu useista tekijöistä, eikä epäonnistumista kannata pelätä eikä siitä lannistua. Oppilasryhmät, vireystaso, säätila ja esimerkiksi opetuksen paikat ovat erilaisia ja vaikuttavat luonnollisesti opetuksen sujumiseen. Parhaimmillaan ulkona tapahtuvasta opetuksesta tulee luonnollinen osa opetusta sekä opettajan ja oppijan työhyvinvointia lisäävä tekijä.