Luonnontieteiden oppimisympäristöjen työturvallisuus ja välineet

Koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta voidaan tarkastella eri näkökulmista käsin, sillä siinä yhdistyvät paikka eli oppimisympäristö, opetus eli opetuksen antaja ja oppiminen eli oppija. Koulun ulkopuolella tapahtuvasta opetuksesta puhuttaessa onkin hyvä selventää, mistä näkökulmasta aiheesta kulloinkin puhutaan. Oppimisympäristön (eng. learning environment) näkökulmasta katsottuna koulun ulkopuolella tapahtuva opetus voidaan jakaa kahteen erilaiseen muotoon, joita avataan alla olevassa kuviossa: 

a) koulun ulkopuolella sisätiloissa tapahtuva opetus

b) ulkona eli taivasalla tapahtuva opetus luonnonympäristöissä ja/tai rakennetussa ympäristössä 

Koulun ulkopuolella sisätiloissa tapahtuva opetus tarkoittaa kaikkea koulurakennuksen ulkopuolella, mutta sisällä tapahtuvaa opetusta, kuten useimmiten kertaluontoista vierailua museoihin, tiedekeskuksiin, kierrätyskeskukseen tai vastaavaan opetuspaikkaan, ja opetusta voi antaa opettajan ohella myös joku muu kuin oma opettaja. 

Ulkona taivasalla opettaminen puolestaan tapahtuu useimmiten koulun pihalla tai lähiluonnossa, opetus on useimmiten toistuvaa ja opetusta antaa yleensä oma opettaja. Nämä voivat luonnollisesti lomittua ja yhdistyä, sillä vierailuun voi liittyä ulkona tapahtuvaa opetusta ja toisaalta ulkona tapahtuvaan opetukseen yhdistyä sisätiloissa toteutettavia elementtejä. 

Koulun ulkopuolella tapahtuva opetus voidaan jakaa kahteen osaan oppimisympäristön perusteella. Alla esimerkkejä erilaisista oppimisympäristöistä:

Kun koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta tarkastellaan sekä paikan eli oppimisympäristön että opetuksen järjestäjän ja/tai antajan näkökulmasta, on hyvä selventää myös muita keskusteluun liitettäviä käsitteitä. Tällaisia ovat muun muassa formaali, non-formaali ja informaali oppimisympäristö, opetus ja oppiminen. Koulun ulkopuolella tapahtuva opetus voi olla luonteeltaan näihin kolmeen käsitteeseen linkittyvää. 

Oppimisympäristönä koulu on formaali. Non-formaali ja informaali oppimisympäristö puolestaan tarkoittavat koulun ulkopuolella olevia oppimisympäristöjä. Nämä käsitteet voivat kuitenkin lomittua, kun aihetta tarkastellaan opetuksen antajan näkökulmasta.  

Formaali opetus (eng. formal education) tarkoittaa lainsäädäntöön perustuvaa, opetussuunnitelmien mukaista opetusta, jolla on selkeät oppimistavoitteet. Esimerkiksi koulut tarjoavat formaalia opetusta ja opettamista ohjaa opettaja tai ohjaaja. Formaali opetus voi sisältää myös informaaleja elementtejä, sillä sellaistakin oppimista voi tapahtua jota opetus ei tavoittele. Jos koulun ulkopuolelle suuntautuva opetus on opettajan antamaa, on oppimisympäristö informaali, mutta opetus formaalia.

Non-formaali opetus (eng. non-formal education) on järjestelmällistä opetustoimintaa. Se on vapaaehtoista, mutta kuitenkin säännöllistä, mutta se ei tähtää tutkintoon. Esimerkiksi vapaa sivistystyö ja harrastepohjaiset kurssit luetaan non-formaaliksi opetukseksi. Koulun ulkopuolella tapahtuva opetus voi olla luonteeltaan myös non-formaalia, mutta se ei ole silloin koulun antamaa.

Informaali oppiminen (eng. informal education) puolestaan ei sisällä suunnitelmallista opettamista (eng. out-of-school learning). Tämän vuoksi ei puhuta informaalista opettamisesta, vaan oppimisesta. Informaalia oppimista tapahtuu arjen ympäristöissä ja oppimista ohjaa yleensä sattuma sekä ihminen itse. Informaalia oppimista tapahtuu jatkuvasti, myös formaalin oppimisen rinnalla. Sitä voi tapahtua perheissä, harrastuksissa, kavereiden kesken, mutta myös luonnossa, tai vierailuilla museoihin tai tiedekeskuksiin. Joskus informaalissa oppimisen kontekstissa oppiminen voi siten olla myös suunniteltua ja tavoitteellista, vaikkei sitä ei ohjaakaan lainsäädäntö tai opetussuunnitelmat. Informaaleissa oppimisympäristöissä opetus ja oppiminen voivat olla myös formaalia, non-formaalia tai informaalia. Esimerkiksi joissakin informaaleissa vierailukohteissa voidaan järjestää opetussuunnitelman mukaista formaalia opetusta. 

Tarkasteltaessa ulkona opettamista (eng. outdoor education), huomataan, että se sisältää piirteitä kaikista edellä mainituista näkökulmista. Oppimisympäristönä ulkona opettaessa on esimerkiksi koulun piha, lähiympäristö tai kauempana sijaitseva joko rakennetussa ympäristössä, kuten kaupunki- ja taajama-alueella tai luonnon ympäristössä sijaitseva paikka, kuten metsä. Opetus-sana viittaa siihen, että tapahtumalla on opettaja, suunnitelma ja oppimistavoitteet. Jos nämä pohjautuvat lainsäädäntöön eli koulun opetussuunnitelmiin, on kyseessä formaali ulkona opettaminen. Jos opetusta antaa jokin muu kuin virallinen organisaatio, eikä opetuksella ole lainsäädännöllisiä perusteita, puhutaan non-formaalista opetuksesta. Jos ulkona opitaan ilman opettajaa, suunnitelmia ja tavoitteita tai tavoitteiden asettaja on ihminen itse, käytetään termiä informaali ulkona oppiminen. Useimmiten ulkona opettaminen sisältää näitä kaikkia opetuksen piirteitä: koulun antama formaali ulkona opettaminen sisältää vääjäämättä luonnon tarjoumia ja sattumia, ja sellaista oppimista tapahtuu, joita opettaja tai opetussuunnitelma eivät ole suunnitelleet.