Luonnontieteiden oppimisympäristöjen työturvallisuus ja välineet

Opetusjärjestelyissä on muistettava, että koulun katsotaan olevan vastuussa oppijoista kaikessa koulun toiminnassa. Oppijan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön on lakisääteinen ja asettaa velvoitteita koulutuksen järjestäjälle, yleensä kunnalle. Koulutuksen järjestäjän vastuu tarkoittaa taloudellisista ja toiminnallisista voimavaroista huolehtimista. Koulun toiminnan järjestelyistä vastaa rehtori ja opetusjärjestelyistä käytännössä opettaja. Jos jotakin sattuu, vastuu kohdistuu ensisijaisesti opettajaan ja rehtoriin.

Rehtori vastaa koulun toiminnasta kokonaisuutena. Hänen on järjestettävä opetus siten, että toiminta on turvallista. Rehtorin on järjestettävä koulussa riskien ja vaarojen arviointi ja vastattava turvallisuustoimintaohjeiden laatimisesta. Lisäksi rehtori vastaa koulunsa tiloista ja varusteista, myös laboratorio- ym. laitteistojen kunnosta. Jos näissä on puutteita, opettajan on ilmoitettava asiasta rehtorille välittömästi, mieluiten kirjallisesti. Rehtorin on ilmoitettava asiasta koulutuksen järjestäjälle ja tarvittaessa huolehdittava, ettei viallisia laitteita käytetä.

Käytännössä opettajalla on suuri vastuu opetusjärjestelyistä ja opetuksessa käytettävien välineiden turvallisuudesta. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että opettajalla katsotaan olevan parhaat valmiudet havaita turvallisuuteen liittyvät puutteet, ja täten hänellä on ensisijainen velvollisuus toimia turvallisuuden varmistamiseksi.

Opettajan on tunnettava työturvallisuuteen liittyvät ohjeet ja noudatettava niitä. Luonnontie- teiden kokeellisiin töihin sovelletaan työturvallisuuslakia. Opettaja toimii kahdessa työturvallisuuslain mukaisessa roolissa. Hän on toisaalta työntekijän asemassa, mutta suhteessa oppijoihin hänet rinnastetaan esihenkilöön, jolla on vastuu oppijoiden työturvallisuudesta.

Opettajan kannattaa ilmoittaa rehtorille aina kirjallisesti, esimerkiksi sähköpostilla, vioista ja puutteista. Esimerkiksi kemikaalien merkitseminen ja säilyttäminen on oltava säädösten mukaista, jotta työskentely on turvallista. Jos koululla ei ole mahdollista säilyttää kemikaaleja turvallisesti, opettajan on viipymättä ilmoitettava asiasta rehtorille. Lisätietoa vaarallisten kemikaalien säilyttämisestä on chesse.org/fi -sivustolla.

Oppijoiden valvonta ja sen laiminlyöminen on ollut oikeuskäytännössä keskeinen kysymys, kun opettajan vastuuta on arvioitu. Jos valvonta on ollut puutteellista, opettajan on katsottu olevan vastuussa tapahtuneesta onnettomuudesta. On huomattava, että oppijan iällä ja kyvyllä itsenäiseen harkintaan ja toimintaan ei ole ollut opettajan vastuuta alentavaa vaikutusta. Valvontavastuu on opettajalla myös silloin, kun toimitaan muualla kuin koulun omissa tiloissa – riippumatta siitä, minkä tasoinen valvonta koulun ulkopuolisissa tiloissa, esim. vierailukohteessa, on muiden toimesta järjestetty. Vierailuilla tai tutustumiskäynneillä vaikkapa museoon, teollisuuslaitokseen, kirjapainoon tai vastaavaan kohteeseen opettajan on valvottava oppijoitaan ikään kuin muuta valvontaa vierailukohteessa ei olisi lainkaan järjestetty.

Jos oppijalle sattuu jotakin, vastuullista haetaan opettajasta ja toissijaisesti rehtorista. Kysymykseen voi tulla sekä rikosoikeudellinen että vahingonkorvausvastuu. Käytännössä alaikäisten oppijoiden vanhemmat pyrkivät vahingonkorvauksen saamiseen.

Vahingonkorvauslain kanavointisäännökset johtavat siihen, että korvausvastuu on ensi sijassa opettajan työnantajalla. Mahdollinen vahingonkorvaus jää työnantajan vahingoksi, jos opettaja ei ole ollut vastuussa vahingon syntymisestä tai jos hänen tuottamuksensa arvioidaan lieväksi. Jos opettajan tuottamus on vakavampaa, työnantaja voi vaatia häntä osittain korvaamaan työnantajan maksaman vahingonkorvauksen. Jos opettajan laiminlyönti katsotaan tahalliseksi, joutuu hän yleensä korvaamaan vahingon kokonaisuudessaan työnantajalleen.

Rikosoikeudellisesti opettaja saattaa joutua syytteeseen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä ja mahdollisesti työturvallisuuslain rikkomisesta sekä vammantuottamuksesta.