Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Me välitämme toisista ihmisistä ja haluamme kokea, että meistä välitetään. Esimerkiksi yhdessä liikkuminen tarjoaa jotakin, mitä yksin liikkuminen ei aina pysty antamaan: jaettuja kokemuksia, tukea ja iloa. Kun liikumme muiden kanssa, opimme tuntemaan ihmisiä paremmin ja koemme yhteenkuuluvuutta. Ryhmässä toimiminen lisää motivaatiota, koska toiset kannustavat ja saavat yrittämään enemmän kuin ehkä yksin tekisi. Samalla opimme arvokkaita sosiaalisia taitoja, kuten kuuntelemista, kompromissien tekemistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Yhdessä liikkuminen voi myös lievittää stressiä ja tuoda hyvää mieltä, sillä nauru, onnistumisen hetket ja ryhmän tuki vahvistavat sekä yksilön että ryhmän hyvinvointia. Siksi liikunta on monille paljon enemmän kuin fyysistä tekemistä – se on tapa olla osa yhteisöä.
LOPS2019 Liikunnan opettaminen - LI4 - Yhdessä liikkuen
LI4 moduulin tavoitteena on erityisesti edistää opiskelijan sosiaalista toimintakykyä ja yhteenkuuluvuutta liikunnan avulla. Työtavoissa painottuu opiskelijaryhmän aktiivinen osallisuus, toiminnallisuus ja yhteistoiminta.
Yleiset tavoitteet (LOPS 2019)
Moduulin tavoitteena on, että opiskelija
- toimii yhdessä asetetun liikunnallisen tavoitteen saavuttamiseksi
- toimii vuorovaikutustilanteissa toisia kunnioittavasti, auttaa ja kannustaa muita sekä antaa rakentavaa palautetta ja vertaisarviointia
- yrittää parhaansa, suorittaa tehtävät tunnollisesti ja vastuullisesti, työskentelee aktiivisesti ja asiallisesti sekä kehittää itseään pitkäjännitteisesti.
Keskeiset sisällöt (LOPS 2019)
- yhdessä toteutettava liikunta, kuten vanhojenpäivän tanssit, luontoliikunta tai muut projektiluonteiset kokonaisuudet.
Ihminen on luonnostaan sosiaalinen. Jo pieni vastasyntynyt vauvakin etsii katseellaan toisten ihmisten seuraa. Meillä on siis tarve kuulua johonkin yhteisöön. Yksilö voi kuulua useisiin yhteisöihin kuten perhe, kotiryhmä ja erilaiset harrastusryhmät. Läpi elämänsä ihmiset hakeutuvat merkityksellisten elämäntapahtuminen (esim. erilaiset juhlat) ja suurten tapahtumien (kuten festivaalit, konsertit ja urheilukilpailut) aikaan yhteen. Yhdessä kokeminen ja jakaminen vahvistavat yhteisöön kuulumisen tunnetta. Liikunnassa erikokoisten ryhmien ja joukkueiden muodostaminen on hyvin tyypillinen tapa muodostaa pieniä yhteisöjä, joilla on sama tavoite kuten ratkaista tehtävä, tehdä maali tai liikkua yhdessä. (Eys ym., 2020)
Yhteistyö ryhmässä tarkoittaa yhteisten tavoitteiden ja päämäärien jakamista sekä niihin yhdessä pyrkimistä. Onnistunut yhteistyö alkaa yleensä ryhmän jäsenten yhteisellä tavoitteiden asettamisella, koska se sitouttaa kaikki työskentelemään yhdessä ja pyrkimään yhteiseen tavoitteeseen. Liikunta- ja urheiluryhmistä sekä joukkueista puhuttaessa niihin liitetään usein kuvauksia energinen, elinvoimainen, kasvamiseen ja kehittymiseen pyrkivä ryhmä. Ryhmä tai joukkue ei kuitenkaan muodostu sellaiseksi ilman, että siihen tietoisesti ja tavoitteellisesti pyritään. (Eys ym., 2020, 13)
Ryhmän muodostumisen viisi tyypillistä vaihetta (Eys ym. 2020).
Muodostuminen
- Ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja luovat keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta
- Ryhmän jäsenet määrittelevät yhteisen tarkoituksen tai tehtävän ja määrittävät keinoja sen saavuttamiseksi.
Kuohuminen
- Ryhmän vetäjän ja jäsenten välillä ilmenee jännitteitä ja ristiriitatilanteita
- Sovittuja tehtäviä ja menetelmiä kohtaan syntyy vastustusta.
Normittaminen
- Yhteenkuuluvuus ja harmonia kehittyvät ja erilaiset roolit vakiintuvat
- Jäsenten välinen yhteistyö yleistyy.
Suorittaminen
- Jäsenten väliset suhteet ovat vakiintuneet
- Ryhmä tavoittelee hyvää tulosta ja suorituskykyä.
Lopettaminen
- Jäsenten keskinäinen kontakti ja emotionaalinen riippuvuus vähenevät
- Ryhmä on tehnyt tehtävänsä ja yhteiset velvollisuudet ovat päättyneet.
Yhteisten tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen
Yksi liikunnanopetukseen samanaikaisesti osallistuva opiskelijaryhmä muodostaa liikunnanopetuksessa perusryhmän. Sen lisäksi yksittäisillä tunneilla on tyypillisesti liikuntaryhmän sisällä useita pienempiä ryhmiä työskentelemässä yhteisen tehtävän parissa. Pari on pienin yksittäinen ryhmä.
Ryhmän muodostumisen eri vaiheita mukaillen uuden ryhmän muodostaminen alkaa yhteisen tavoitteen asettamisella. Kysymykset kuten, mitä odotuksia ja millaisia henkilökohtaisia tavoitteita opiskelijoilla on lukuvuoden työskentelylle, auttaa selventämään ryhmän yhteisen työskentelyn tavoitteen asettamista. Ryhmän yhteisen tavoitteen lisäksi jokaisen opiskelijan on hyödyllistä kirjoittaa oma tavoitteensa muistiin. Sitä on hyödyllistä käyttää mm. itsearvioinnin perustana arvioitaessa kunkin moduulin tavoitteiden toteutumisessa.
Lisäksi henkilökohtaisten tavoitteiden kertominen koko ryhmälle parhaimmillaan auttaa koko ryhmää ymmärtämään kuinkin yksilöllisiä tavoitteita. Se antaa muille mahdollisuuden tukea yksilöitä omia tavoitteita kohti ja toisaalta kunnioittaa yksilöiden tavoitteellisia pyrkimyksiä kohti omia päämääriä. Liikunnalliset kehittymistavoitteet voivat liittyä fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen, motoristen taitojen monipuolistamiseen tai uusien liikuntamuotojen tutustumiseen. Osalla lukiolaisista on jo käsitys jatko-opinnoistaan lukion jälkeen ja silloin tavoitteet voivat liittyä jatko-opintoihin edellytettävien valmiuksien tai taitojen kehittämiseen. Kun henkilökohtaisia tavoitteita on kerrottu ääneen, syntyy ryhmään toisia arvostava ja työskentelyä kunnioittava ilmapiiri.
Joukkuelajeissa on tyypillistä ja yleisesti hyväksyttyä roolittaminen. Esimerkiksi pallopeleissä roolittaminen liittyy pelipaikkaan (esim. maalivahti, puolustaja, hyökkääjä). Liikunnassa on kuitenkin olemassa esimerkkejä myös muunlaisista roolittamisista. Niissä roolittaminen voi perustua yksilöllisiin taitoihin (hyvä tasapaino), ominaisuuksiin (pienikokoisin tai rohkein pyramidin huipulla) tai yksinkertaisesti sovittuihin rooleihin tai tehtäviin (tanssissa viejä ja seuraaja).
Sosiaalisen ja emotionaalisen oppimisen ydinosaamisalueet
Social and Emotional Learning (SEL) -malli luo kehyksen viidelle keskeiselle sosiaalisen ja emotionaalisen oppimisen osa-alueelle eli itsesäätelylle, sosiaaliselle tietoisuudelle, ihmissuhdetaidoille sekä vastuulliselle päätöksenteolle (CASEL, 2024). Niiden kehittäminen vahvistaa oppimismotivaatiota ja sitoutumista opiskeluun. Lisäksi ne tukevat niin opettajien kuin opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimisympäristön turvallisuutta ja myönteisten ryhmän jäsenten välisten suhteiden syntymistä.
Sosiaalisen ja emotionaalisen oppimisen osa-alueet (Weissberg ym., 2015)
| Osaamisalue | Erityiset taidot (T) ja käyttäytyminen (K) |
| Itsetuntemus |
|
| Itsesäätely |
|
| Sosiaalinen tietoisuus |
|
| Vuorovaikutustaidot |
|
| Vastuullinen päätöksenteko |
|
Erilaisissa vuorovaikutustilanteissa toimiminen edellyttää yksilöltä tunneälyä sekä taitoja kuten,
- Aitoa kuuntelemista sekä halua ymmärtää toista ihmistä
- Myötäelämistä ja empatian ilmaisemista
- Toisen kunnioittamista ja erilaisten näkökulmien hyväksymistä
- Tarpeen tullen auttamista
- Yhteiseen päämäärään pyrkimistä ja tiedon, tunteiden sekä kokemusten jakamista.
Palaute
Palaute tarkoittaa reagointia toisen toimintaan, suoritukseen tai käyttäytymiseen. Taito antaa palautetta ryhmän toimintaa edistävällä tavalla on keskeinen taito ryhmä- tai parityöskentelyn onnistumiseksi.
Vertaispalaute tarkoittaa opiskelijoiden keskinäistä palautteenantamista toisilleen. Jotta toiselta opiskelijalta palautteen saaminen on kannustavaa, motivoi oppimaan ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta palautteen tulisi olla rakentavaa ja kannustavaa.
- Rakentava palaute sanoittaa siitä, mikä tehtävässä onnistui sekä mitä asiaa ja millä tavalla sitä muuttamalla voi saavuttaa jotain. Esimerkiksi rakentava palaute voisi olla alkuverryttelyn jälkeen: “Hienoa, onnistuit nostamaan sykettä tasaisesti koko alkulämmittelyn ajan. Kun nostat kuormitusta vielä hieman korkeammalle, niin saat sykkeen nousemaan 10 lyöntiä korkeammalle ja silloin olet saavuttanut parhaan mahdollisen suoritusvalmiuden räjähtävää nopeutta vaativiin hyppyihin.”
- kannustava palaute voi olla yksinkertaisimmillaan osoitus toisen suorituksen hyväksymisestä ilmein, elein tai sanoin. Se voi olla myös ihailua ja/tai kehumista.
Osallisuus
Osallisuus tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että hän kuuluu osaksi yhteisöä tai ryhmää. Siihen liittyy mahdollisuus olla oma itsensä, tunne siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi sekä sitä kautta mahdollisuus vaikuttaa itseään ja ryhmää koskeviin asioihin. Osallisuutta kokiessa tuntee saavansa ryhmältä arvostusta.
Liikunta- ja urheiluseurat tarjoavat monia erilaisia vapaa-ajan yhteisöjä, joissa on mahdollisuus kokea yhteisöllisyyttä, arvostusta ja lisäksi löytää itselleen pitkäaikaisia ystäviä. Yhteisöön kuuluminen tukee mielen hyvinvointia ja varmistaa, että ihmisen elämään kuuluu useita erilaisia ulottuvuuksia.
Yhdessä tekeminen, yhdessä onnistuminen
Liikunnan parissa yhteistyö näkyy monin tavoin. Joukkuepelit opettavat luottamusta, vastuun jakamista ja toisten huomioimista. Paritehtävät ja ryhmäliikunta taas auttavat ymmärtämään, miten erilaiset toimintatyylit, vahvuudet ja roolit voivat täydentää toisiaan. Toimiva yhteistyö ei kuitenkaan synny itsestään – se rakentuu avoimesta kommunikaatiosta, kuuntelusta, kannustuksesta ja siitä, että jokainen kokee olevansa osa ryhmää. Kun turvallinen ilmapiiri syntyy, uskallamme yrittää enemmän, kokeilla uutta ja ylittää omat rajamme.
Yhdessä onnistuminen tarkoittaa myös sitä, että ryhmän tulos on enemmän kuin yksittäisten jäsenten panos. Kun eri taidot, näkökulmat ja kokemukset tuodaan yhteen, syntyy ratkaisuja ja oivalluksia, joihin yksin ei olisi päästy. Erityisesti liikuntatilanteissa tämä näkyy yhteisenä rytminä, luottamuksena ja tunteena siitä, että ryhmä kantaa. Samalla opitaan arvostamaan moninaisuutta – sitä, että jokaisen osallistujan panos on tärkeä, oli kyseessä urheilullinen taito, strateginen ajattelu, kannustava asenne tai kyky rauhoittaa ryhmää.
Yhdessä toimimisen taidot eivät rajoitu vain liikuntasaliin tai pelikentälle, vaan niillä on merkitystä myös koulutyössä, ihmissuhteissa ja myöhemmässä työelämässä. Kun opimme luottamaan toisiimme, pyytämään ja antamaan apua sekä käsittelemään erimielisyyksiä rakentavasti, pystymme toimimaan tehokkaammin ja hyvinvoivemmin erilaisissa ryhmissä. Yhteistyö vahvistaa myös tunnetaitoja: toisen näkökulman ymmärtäminen, pettymyksistä palautuminen ja onnistumisten jakaminen ovat voimavaroja, jotka rakentavat myönteistä minäkuvaa. Liikunnan parissa koetut yhteiset onnistumisen hetket voivatkin olla tärkeitä kokemuksia, jotka lisäävät luottamusta omiin kykyihin ja vahvistavat tunnetta kuulumisesta ryhmään.
Yhteisten tavoitteiden asettaminen
Liikunnassa yhteisten tavoitteiden asettaminen auttaa ryhmää suuntaamaan tekemisensä samaan päämäärään. Tavoitteet voivat olla pieniä, kuten sujuva harjoitus tai uuden taidon oppiminen, tai suurempia, kuten kilpailuun osallistuminen tai esiintymisen onnistuminen. Kun ryhmä sopii tavoitteista yhdessä, jokainen tietää oman roolinsa ja voi tukea muita. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteistyötä, suunnittelua ja sitoutumista, mutta se myös palkitsee: onnistuminen tuntuu paremmalta, kun sen jakaa muiden kanssa. Yhteisten päämäärien eteen työskentely vahvistaa ryhmän luottamusta ja näyttää, että yhdessä voi saavuttaa enemmän kuin yksin.
Kaverin kanssa harjoittelu tekee liikkumisesta rennompaa ja usein myös tehokkaampaa. Olipa kyse kuntosaliharjoittelusta, uuden skeittitempun opettelusta tai tanssisarjan hiomisesta, yhdessä tekeminen lisää motivaatiota ja auttaa jaksamaan paremmin. Kaveri voi antaa palautetta, huomata virheitä, joihin itse ei kiinnitä huomiota, ja kannustaa yrittämään uudelleen silloin, kun harjoittelu tuntuu vaikealta. Yhteinen harjoittelu tarjoaa myös turvallisuutta: esimerkiksi salilla voidaan varmistaa toisen suorituksia ja skeittiparkissa huolehtia, ettei kukaan harjoittele yksin. Lisäksi yhdessä opitut taidot tuntuvat merkityksellisemmiltä, ja jaetut edistysaskeleet vahvistavat ystävyyttä. Kaverin kanssa harjoittelu onkin hyvä esimerkki siitä, miten sosiaalinen tuki voi auttaa kehittymään ja nauttimaan liikunnasta enemmän.
Sosiaaliset normit
Sosiaalinen sääntely tarkoittaa sääntöjä ja normeja, jotka määrittävät, millainen käyttäytyminen on hyväksyttävää yksilöiltä, yhteisöiltä ja viranomaisilta. Näihin sääntöihin liittyy myös palkkioita ja seuraamuksia. Tarkoituksena on ohjata käytäntöjä, jotka vaikuttavat kansanterveyteen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Kehon sosiaalinen sääntely tarkoittaa yhteiskunnan käsitystä siitä, millainen keho on “hyväksyttävä” tai “ihanteellinen”. Kehotyyppejä on perinteisesti luokiteltu kolmeen: endomorfinen, mesomorfinen ja ektomorfinen. Nykyään sosiaalinen sääntely voi kuitenkin aiheuttaa haittaa: se voi johtaa ulkonäköahdistukseen, vaarallisiin laihdutus- tai lihotuspraktikoihin sekä fyysisiin ja henkisiin terveysongelmiin. Nämä tekijät heikentävät usein yksilön halua ja mahdollisuutta osallistua liikuntaan.
Media vaikuttaa voimakkaasti siihen, mitä kehoa pidetään hyväksyttävänä. Samalla sillä on suuri potentiaali edistää positiivista kehonkuvaa ja kannustaa kaikkia osallistumaan liikuntaan turvallisesti ja mielekkäästi.