Leikki pedagogisen toiminnan ja tuen toteuttamisen keskiössä
Varhaiskasvatuksen opettaja Annukka Mikonranta totesi pari vuotta sitten, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen lapsiryhmissä, joissa hän työskenteli, annettu tuki toimi vuosi vuodelta huonommin. Lasten tuen tarpeet vaikuttivat lisääntyvän, eikä tuen tarpeisiin pystytty vastaamaan riittävästi, vaikka tukia suunniteltiin huolellisesti ja moniammatillisesti ja yritettiin toteuttaa niin hyvin kuin mahdollista.
Annukka oli myös huomannut, että samaan aikaan kun tuen tarpeet olivat lisääntyneet, lasten leikkitaidot olivat heikentyneet. Leikkitaitojen heikentyminen näkyi nimenomaan vapaassa juonellisessa mielikuvitusleikissä, joten Annukka päätti lähteä kokeilemaan, mitä lasten vapaan leikin aikana voisi tehdä toisin. Hän sopi tiiminsä kanssa, että kerran viikossa kaikki ryhmän työntekijät jalkautuvat lasten leikkeihin pitkäkestoisemmin, ja muina päivinä sen mukaan miten se on mahdollista. Tämän enempää ei tarvittu aikaa suunnitteluun. Lasten leikkitaidot lähtivät kehittymään nopeasti ja esimerkiksi leikkiin sitoutuminen ja leikin sosiaalinen rakenne vahvistuivat heti ensimmäisellä kerralla, kun aikuinen osallistui leikkiin. Viikoittaisen aikuisen leikkiin osallistumisen myötä Annukka huomasi lasten tuen tarpeiden vähentyneen myös leikin ulkopuolella.