Uusia taitoja Himalajan rinteille – Nepalin opettajankoulutusta uudistettiin suomalaisten ammattikorkeakoulujen tuella
Nepalin pinta-ala on vajaat puolet Suomesta, mutta valtaosa siitä on vaikeakulkuista Himalajan vuoristoa. Tämä näkyy myös etnisenä moninaisuutena: Nepalissa puhutaan yli 120 kieltä, joista 14 on virallisia kieliä.
Kun opettaja haluaa lähteä kurssille, hän saattaa helposti matkustaa pari päivää päästäkseen paikalle.
Siksi hankepäällikkö Graham Burns Jyväskylän ammattikorkeakoulusta pitää mitä hienoimpana saavutuksena, että opettajankoulutusta kehittänyt 21stCS Nepal -hanke saavutti innostuneita opettajia kaikkialta maasta.
”Suomessa valitetaan, jos joutuu kerran viikossa tulemaan työpaikalle”, hän naurahtaa.
Burns sanoo, että nepalilaisten opettajien omistautuminen taitojensa päivittämiseen oli nelivuotisen hankkeen aikana hämmästyttävää.
Suositut työpajat
HEI-ICI-hankkeessa päivitettiin Nepalin opettajien taitoa tälle vuosituhannelle: nyt yhä useammassa koulussa käytetään modernia teknologiaa ja laitetaan oppilas keskiöön ”kaikkitietävän” opettajan sijaan.
Nepalin uudessa perustuslaissa linjataan, että maan koulutuspolitiikkaa pitää kehittää. Opettajilla tulee olla vähintään maisterin tutkinto ja opiskeluun pääsy pitää olla tasa-arvoisempaa.
Näihin muutoksiin hanke pyrki vastaamaan pitämällä työpajamallisia koulutuksia, luomalla kaksi uutta maisteriohjelmaa ja monia avoimia verkkokursseja sekä parantamalla naisten ja marginaalisten ryhmien pääsyä koulutukseen.
Tribhuvanin yliopiston hankekoordinaattori Indra Raj Upadhyaya sanoo, että hankkeen työpajat olivat valtava menestys. Hän toimii Tribhuvanin yliopistossa avoimen ja etäopetuksen keskuksen varajohtajana.
“Osallistujat ovat sanoneet, että nämä olivat ainoat työpajat, joissa he uppoutuivat täysin tekemään ja oppimaan.”
Työpajoja pidettiin kaikissa seitsemässä maakunnassa. Upadhyaya käy paraikaa läpi kurssipalautetta, ja kaikki näyttävät sanovan, että koulutus oli erinomaista.
Moni jättää Nepalin
Yksi kursseilla osallistunut opettaja oli Kabindra Khadka, joka opettaa luonnontieteitä ja teknologiaa toisen asteen opiskelijoille korkealla vuoristossa Dolakan kunnassa.
“Käytän monia digitaalisia työkaluja”, hän sanoo videohaastattelussa hankkeen sivuilla.
Hän pitää verkkoluentoja ja käyttää esimerkiksi Phet.Colorado-ohjelmistoa simulaatioihin. Nettiyhteys on kohtuullisen hyvä, joten verkkoon pääsee, Khadka sanoo.
“Niin kuin raitis ilma ja ruoka, digitaalinen teknologia on tärkeää kaikille.”
Khadka kouluttaa digitaitoja kylässään, ja pitää myös omaa Youtube-kanavaa, jolta voi kurkistaa vuoriston elämään.
Graham Burns sanoo, että omasta työstäkin tulee palkitsevaa, kun näkee Khadkan kaltaisia omistautuneita opettajia, joiden mielestä Nepalin kehittyminen edellyttää osaavia ihmisiä.
”On myös paljon nepalilaisia nuoria, jotka ovat pettyneet maan hitaaseen kehittymiseen. He saattavat tehdä jatko-opinnot ulkomailla ja jäädä sinne”, Burns sanoo. ”Onneksi näyttää kuitenkin olevan enemmän niitä, jotka haluavat jäädä ja tehdä työtä yhteiskunnan kehittymisen eteen.”
Myös muut osa-alueet onnistuivat
Hankkeessa rakennettiin myös laajoja, avoimia verkkokursseja ja kehitettiin kaksi digitaalisen koulutuksen maisteriohjelmaa. Maisteriohjelmissa alkoi Suomen kesällä toinen vuosikurssi, ja ne ovat olleet Upadhyayan mukaan täynnä.
MOOC-verkkokurssit ovat sen sijaan vasta alkamassa.
”Ne olivat iso haaste, sillä sellaisia ei ole aiemmin Nepalissa tehty”, Burns sanoo.
Kesti aikaa ennen kuin sisäistettiin, että verkkokurssi on muutakin kuin luentokalvojen koodaamista html-muotoon. Hankkeen aikana nepalilaisia opettajia ja hankkeen koordinaattoreita kävi Suomessakin tutustumassa MOOC-ympäristöihin, ja lopulta Nepalista löytyi ulkomailla opiskellut tekijä, joka pystyi kurssien tekniseen toteutukseen.
Suomessa MOOC-alustoja on käytetty varsin laajasti kymmenisen vuotta, ja ne voivat olla hyvin kustannustehokkaita, sillä tuhannet ihmiset voivat suorittaa samoja verkkokursseja.
”Haaste on, miten ihmiset saa pidettyä kiinnostuneina”, Burns sanoo. ”Kurssien täytyy olla interaktiivisia ja kiinnostavia, sillä muuten ihmiset lopettavat ne kesken. On hyvin tavallista, että tuhat ihmistä aloittaa kurssin, mutta vain kaksisataa tekee sen loppuun.”
Nepalin opetusministeriö seuraa Burnsin mukaan verkkoalustan kehittämistä tiukasti.
”He haluaisivat tehdä siitä koko maan standardin”, Burns sanoo.
Naisten ja marginaaliryhmien osallistuminen
Burnsista oli hyvä, että hanke saavutti kaikki Nepalin provinssit, mikä auttoi eri etnisten ryhmien saavuttamisessa. Sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseen neljän vuoden hanke oli liian lyhyt aika, mutta naisia ja tyttöjä otettiin erityisesti huomioon.
”Osallistujat saivat esimerkiksi työkaluja siihen, miten teini-ikäisiä tyttöjä voi ohjata, jotta he eivät jäisi kouluista pois”, Burns sanoo.
Indra Raj Upadhyaya sanoo, että kursseille kutsuttiin tietoisesti puolet mies- ja naisopettajia, ja koulujen oli pakko lähettää ainakin yksi nainen.
“Joillain kampuksilla ei kuitenkaan ollut ainuttakaan naisopettajaa töissä, joten tämä ei täysin toteutunut.”
Suurimmassa osassa provinsseja naiskiintiö kuitenkin täyttyi ainakin lähestulkoon.
”Minulle tuli myös naisosallistujia sanomaan, että jos kutsukirjeissä ei olisi painotettu naisten osallistumista, he eivät olisi välttämättä päässeet mukaan”, Upadhyaya sanoo.
Onko Suomi jatkossa mukana?
Upadhyaya hyppäsi hankkeen koordinaattoriksi kesken prosessin, ja on oppinut paljon hankehallintoa. Nyt hän haaveilee seuraavasta hankkeesta, jossa digitaalista oppimista ja uusia taitoja voisi laajentaa vielä kattavammin koko maahan.
”Meillä on 77 kuntaa, ja olisi hyödyllistä viedä oppeja niihin”, hän sanoo.
Jatkossa hän haluaisi myös tehdä työpajoista hieman pidempiä, sillä hänestä tuntui, että kahdessa päivässä kaikki eivät sisäistäneet ihan kaikkea.
”Olisi tärkeää varmistaa, että kaikki pysyvät mukana.”
Teknologiapuolelle hän haluaisi tuoda mukaan nopeasti kehittyvän tekoälyn mahdollisuuksia koulutuksessa.
Graham Burns on huolissaan siitä, pääseekö Suomi jatkossa mukaan tällaisiin kehittämisprosesseihin, sillä Suomi leikkaa kehitysyhteistyötä. Pitkät yhteistyösuhteet ovat katkeamisuhan alla.
”Toiset rahoittajat tulevat mukaan, ja meidän voi olla vaikeaa päästä takaisin samoihin pöytiin.”
Teksti: Esa Salminen