Nordplus eilen, tänään... ja huomenna

Kirjoittaja: Kenneth Lund

Siitä on yli kaksikymmentä vuotta, kun Pohjoismaiden ministerineuvosto uudisti ja kokosi koulutusohjelmansa Nordplus-ohjelmakokonaisuudeksi. Ja kohta tulee kuluneeksi lähes viisikymmentä vuotta siitä, kun ensimmäinen Nordplus-ohjelma käynnistyi vuonna 1988, samoihin aikoihin kuin EU:n Erasmus-ohjelma. Vuodesta 2004 lähtien CIMO ja sittemmin Opetushallitus ovat toimineet kansallisena Nordplus-toimistona sekä vastanneet korkeakoulutus-alaohjelman päähallinnoinnista ja muiden Nordplus-ohjelmien kansallisesta yhteyspisteestä.

Nykyisin Nordplus koostuu viidestä alaohjelmasta, jotka kattavat kaikki koulutusalat sekä kieliyhteistyön. Vuonna 2004 myös Baltian maat kutsuttiin mukaan ohjelmaan. Ohjelmien yhteenlaskettu apurahabudjetti on vuosittain runsaat 10 miljoonaa euroa, josta vajaa puolet kohdentuu korkeakoulutusohjelmaan.

Nordplus Korkeakoulutus -ohjelmalla on mennyt hyvin ja menee edelleen, ainakin jos mittarina käytetään hakemusten määrää ja laatua. Varojen jakamisessa ei ole ollut ongelmia, ja myönnettyjen apurahojen käyttöaste on pysynyt korkeana. Myös tulevaisuus näyttää valoisalta. Pohjoismaiden ministerineuvosto pitää koulutusyhteistyötä edelleen yhtenä tärkeimmistä politiikka-alueistaan.

Pitkäaikaiset ainekohtaiset verkostot

Nordplus Korkeakoulutus -ohjelman perustamisen lähtökohtana oli luoda pitkäkestoisia, ainekohtaisia verkostoja, joiden keskiössä ovat akateeminen henkilöstö ja opiskelijat. Ajatuksena oli, että pitkäjänteinen yhteistyö vahvistaa keskinäistä luottamusta sekä edistää laadukasta ja relevanttia toimintaa. Suhteellisen pieninä toimijoina pohjoismaiset korkeakoulut voisivat saavuttaa enemmän yhdessä kuin erikseen.

Tyypillisimpiä toimijoita ohjelmassa ovatkin juuri ainekohtaiset ja pitkäkestoiset verkostot, joista monet ovat olleet aktiivisia jo 1990-luvulta lähtien. Tästä huolimatta ohjelmaan syntyy vuosittain kymmenkunta uutta verkostoa lähes kahdensadan vakiintuneen verkoston rinnalle.

Liikkuvuus – Erasmus astuu näyttämölle

Vuonna 2014 Nordplus Korkeakoulutus -ohjelman kansallisten toimistojen edustajat kokoontuivat Reykjavikissa. Yhtenä keskeisenä keskustelunaiheena oli opiskelijaliikkuvuus. Tuolloin noin 70 prosenttia ohjelman vuosittaisesta, noin neljän miljoonan euron budjetista kohdennettiin yksilöliikkuvuuteen, eikä sekään tahtonut riittää. Hallinto sai jatkuvasti palautetta verkostoilta, joiden tarpeisiin ei pystytty vastaamaan.

Jotain oli siis tehtävä. Samalla oli kuitenkin havaittu erityisesti Islannissa, että monet, elleivät jopa kaikki, islantilaiset korkeakoulut eivät kyenneet hyödyntämään kaikkia saamiaan Erasmus-liikkuvuusapurahoja. Samat korkeakoulut osallistuivat kuitenkin aktiivisesti Nordplus-verkostoihin, joille myönnettiin liikkuvuusrahoitusta Nordplussasta. Myöhemmin kävi ilmi, että vastaavia haasteita oli myös muissa Pohjoismaissa. Suomessa tilanne ei ollut yhtä monimutkainen.

Koska Nordplus-ohjelmaan ei ollut odotettavissa lisärahoitusta, heräsi ajatus siitä, voisivatko Nordplus-verkostot hyödyntää nykyistä enemmän Erasmus-ohjelman rahoitusta opiskelija- ja henkilöstöliikkuvuudessa. Kansalliset toimistot alkoivat vähitellen esitellä tätä ajatusta Nordplus-verkostoille. Yhä useampi verkosto tarttui mahdollisuuteen, ja nykyään sekä opiskelija- että henkilökuntaliikkuvuus ovat lisääntyneet Pohjoismaissa Erasmus+-ohjelman ansiosta. Samalla liikkuvuusapurahojen osuus Nordplusin budjetista on laskenut alle 40 prosenttiin. Tämän ansiosta ohjelmassa on voitu lisätä rahoitusta muille toiminnoille, kuten hankkeille ja erityisesti intensiivikursseille, joihin osallistuu vuosittain noin 1 400 opiskelijaa ja lähes 400 opettajaa.

Mutta kuinka suurta Pohjoismaiden ja Baltian maiden välinen liikkuvuus on suhteessa kokonaisliikkuvuuteen? Saatavilla olevien tilastojen mukaan kaikista vaihtoon lähtevistä pohjoismaalaisista opiskelijoista noin 10 prosenttia suuntaa toiseen Pohjoismaahan. Sama pätee myös suomalaisiin opiskelijoihin. Ruotsi muodostaa poikkeuksen, sillä sieltä vain noin viisi prosenttia liikkuvuudesta kohdistuu muihin Pohjoismaihin. Baltian maista opiskelijat suuntaavat Pohjoismaihin hieman useammin. 

Viime vuosina liikkuvuusluvuissa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia. Suurin osa pohjoismaisista opiskelijoista suuntaa edelleen kaukaisempiin kohdemaihin. Erityisesti ruotsalaiset opiskelijat menevät vaihtoon Euroopan ulkopuolelle. Baltian maista puolestaan lähdetään suhteellisesti useammin Pohjolaan ja naapurimaihin.

Suomi on edelleen maa, joka lähettää muihin Pohjoismaihin enemmän opiskelijoita kuin vastaanottaa niistä tulevia. Pitkäkestoisessa liikkuvuudessa lähtijöiden ja tulijoiden suhde on noin 60/40 %, mutta tilanne tasoittuu, kun myös lyhytkestoinen liikkuvuus otetaan huomioon.

Korkeakoulujen henkilökunnalle Suomi näyttäytyy houkuttelevana kohteena. Esimerkiksi lukuvuonna 2024–2025 Suomeen saapui määrällisesti eniten henkilöstöä kaikista Pohjoismaista, yhteensä yli 800 henkilöä. Liettuaan saapui vielä enemmän, mutta valtaosa heistä tuli naapurimaa Latviasta.

Henkilökuntaliikkuvuuden luvut osoittavat vielä selvemmin, että naapurimaat kiinnostavat. Karkeasti arvioiden noin neljännes pohjoismaisesta henkilöstöliikkuvuudesta suuntautuu toiseen Pohjoismaahan. On helppo ajatella, että juuri pitkäkestoisissa kumppanuuksissa, kuten Nordplus-verkostoissa, joissa yhteistyö on vakiintunutta ja kumppanit tunnetaan hyvin, myös liikkuvuus on vilkkaampaa.

Korkeakoulujen välistä hankeyhteistyötä – linkki Erasmukseen

Liikkuvuuden lisäksi Nordplus Korkeakoulutus -ohjelma tukee hankeyhteistyötä intensiivikurssien, kehittämishankkeiden ja yhteisohjelmien muodossa. Vaikka Nordplus on ennen kaikkea alueellisen koulutusyhteistyön ohjelma, jolla on toimijoille myös vahva itseisarvo, Erasmus on vaikuttanut monin tavoin sen kehitykseen.

Hyvä esimerkki tästä ovat yhteisohjelmat, jotka otettiin Nordplussassa käyttöön vuonna 2004 samaan aikaan, kun Erasmus Mundus käynnistyi. Vaikka yhteyttä eurooppalaiseen ohjelmaan ei virallisesti korostettu, keskusteluissa toistui usein ajatus, että Nordplus voisi tukea korkeakouluja yhteisohjelmien kehittämisessä ja samalla parantaa niiden mahdollisuuksia menestyä Erasmus Mundus -rahoituksen haussa. Näin voitaisiin vahvistaa pohjoismaisten korkeakoulujen osallistumista, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa Euroopassa ja kansainvälisesti.

Yhteisohjelmat herättivätkin heti suurta kiinnostusta. Vuosittain jätettiin yli 40 yhteisohjelmahakemusta, mikä ei ollut yllätys. Osittain tämän kiinnostuksen myötä Pohjoismaiden ministerineuvosto perusti vuonna 2007 erillisen Nordic Master -ohjelman yhteisohjelmien kehittämistä varten.

2010-luvun loppua kohti kiinnostus yhteisohjelmiin kuitenkin hiipui sekä Nordplus-ohjelmassa että myöhemmin Nordic Masterissa. Syitä oli varmasti useita, mutta erityisesti toimeenpanovaiheeseen tarjotun rahoituksen niukkuus nousi usein esiin keskeisenä tekijänä. Tämän vuoksi Nordic Master -ohjelman rahoitusta alettiin suunnata aiempaa enemmän toimeenpanoon. Näin saatiin käynnistettyä useita yhteisohjelmia, ja osa niistä jatkoi toimintaansa myös Nordic Master -rahoituksen päätyttyä.

Vaikka yhteisohjelmien kehittämiseen liittyi haasteita, ne eivät romuttaneet korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Yhteisohjelmahankkeet toteutettiin yleensä vakiintuneissa Nordplus-verkostoissa, joten yhden hankkeen epäonnistuminen ei katkaissut yhteistyötä. Sen sijaan verkostot suuntasivat toimintaansa muihin yhteistyömuotoihin ja samalla kartuttivat arvokasta kokemusta myös yhteisohjelmista.

Tämä oppi näkyy osaltaan siinä, että useissa nykyisissä Erasmus Mundus -ohjelmissa on mukana pohjoismaisia korkeakouluja, joista monet ovat tuttuja myös Nordplus-toimijoina. Erasmus Munduksessa puhtaasti pohjoismaisista tai baltialaisista konsortioista on kuitenkin vähän esimerkkejä, sillä ohjelmassa suositaan maantieteellisesti laajoja konsortioita.

Yksi poikkeus löytyy kuitenkin. Eräs insinööritieteiden maisteriohjelma aloitti yhteisohjelmakehityksensä vuonna 2005 Nordplus Korkeakoulutus -ohjelman tuella ja saavutti Erasmus Mundus -statuksen jo seuraavana vuonna. Sittemmin konsortio on laajentunut muutamalla eurooppalaisella partnerilla, mutta säilyttänyt vahvan pohjoismaisen perustansa.

Tänä vuonna kiinnostus yhteisohjelmia kohtaan on jälleen kasvanut Nordplus-ohjelmassa. Osa verkostoista suunnittelee ohjelmiensa kehittämistä Nordplus-rahoituksen avulla niin pitkälle, että ne voisivat tulevaisuudessa hakea Erasmus Mundus -rahoitusta. Tällainen ohjelmien välinen täydentävyys on ollut kansallisten Nordplus-toimistojen pitkäaikainen tavoite.

Nordplus tulevaisuudessa

Kun nykyisen ohjelmakauden viimeiseen hakukierrokseen valmistaudutaan, Pohjoismaiden ministerineuvosto on jo aloittanut seuraavan ohjelmakauden valmistelun. Mikään ei tällä hetkellä viittaa siihen, etteikö ohjelma jatkuisi. Päinvastoin Nordplus ja koulutusyhteistyö ovat edelleen ministerineuvoston keskeisiä painopisteitä.

Samalla on kuitenkin todettava, ettei näköpiirissä ole merkittäviä budjettilisäyksiä eikä suuria muutoksia ohjelman rakenteeseen. Onkin todennäköistä, että Nordplus Korkeakoulutus -ohjelma täydentää jatkossakin muita rahoitusinstrumentteja ja säilyttää samalla vahvan asemansa alueellisena yhteistyöohjelmana.

Nordplus on ollut ja tulee todennäköisesti vastedeskin olemaan käyttäjäystävällinen ja verrattain kevyesti hallinnoitava ohjelma, vaikka Pohjoismaiden ministerineuvoston poliittiset painotukset ovat viime vuosina saaneet aiempaa suuremman roolin ohjelman suuntaviivoissa.

Tulokset ja vaikuttavuus ovat käsitteitä, joita ministerineuvosto korostaa yhä enemmän kaikessa rahoittamassaan toiminnassa, myös Nordplussassa. Tämä lisää tarvetta tehdä ohjelman tuloksia näkyviksi ja mahdollisuuksien mukaan myös arvioida niiden vaikuttavuutta.

Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella uskallan kuitenkin väittää, että Nordplusin tuella pohjoismaiset korkeakoulut ovat saavuttaneet positiivisia tuloksia ja vaikuttavuutta, vaikka kaikkia vaikutuksia ei voidakaan mitata yksiselitteisillä mittareilla. Pitkäkestoisen yhteistyön toteutumisen ja molemminpuolisen luottamuksen rakentumisen kannalta myös yhteisesti jaetulla arvopohjalla on suuri merkitys. Eräs osuvasti muotoiltu ajatus pohjoismaalaisista kuuluu: "Tulemme eri maista, mutta elämme samankaltaisissa yhteiskunnissa."

Antoisaa uutta lukuvuotta pohjoismaisen yhteistyön merkeissä!