Varhaiskasvatus mukaan maahanmuuttajaopetuksen kehittämisverkostoon

Verkosto on toiminut jo lähes 20 vuotta. Mukana ovat olleet tähän asti esi- ja perusopetus sekä lukiokoulutus.

Opetushallituksessa 5.5. järjestettyyn Kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus varhaiskasvatuksessa -seminaariin osallistui kuntien varhaiskasvatuksen maahanmuuttajakoordinaattoreita, S2-lastentarhanopettajia ja vastaavaa konsultoivaa työtä tekeviä. Tilaisuudessa tutustuttiin verkoston työhön ja käsiteltiin moninaisuutta varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ja varhaiskasvatuksen arjessa.

– Uusissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvät teemat ovat hyvin keskeisessä roolissa. Varhaiskasvatuksen tulisi tarjota hyvä lähtökohta eri taustoista tuleville lapsille kasvuun. Myös kielenoppimisen herkkyysvaihe tulee varhaiskasvatuksessa hyödyntää, opetusneuvos Leena Nissilä painotti omassa avausluennossaan.

Varhaiskasvatus on osa kielellisesti ja kulttuurisesti moninaista suomalaista yhteiskuntaa. Moninaisuuteen liittyvät näkökohdat nähdään varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa koskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta.

– Kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden teema näkyy varhaiskasvatussuunnitelman arvoperustassa, laaja-alaisen osaamisen osioissa, toimintakulttuurissa ja oppimisen alueissa. Lisäksi osallisuuden tematiikka on tärkeä osa kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja näkyy perusteissa läpäisevästi, erityisasiantuntija Kati Costiander kiteytti.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri tukemaan moninaisuutta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa oppimisen alueisiin on ensimmäistä kertaa nostettu kielten rikas maailma, lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittyminen. Siinä kielen kehityksen osa-alueita on avattu tavoitteiden ja menetelmien kautta. Lisäksi osa-alueissa on tuotu esille henkilöstön rooli lasten kielen kehityksen tukemisen eri vaiheissa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostuu laaja-alaisen osaamisen näkökulma, esimerkiksi millaisia kulttuurisia ja vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja lapsi tarvitsee toimiakseen moninaisessa maailmassa. Yhdeksi toimintakulttuurin kehittäväksi periaatteeksi on myös nostettu kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen.

– Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on muutoksessa uusien perusteiden myötä. Siksi varhaiskasvatuksen yhteisöissä on syytä pohtia, millainen kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta arvostava ja tukeva toimintakulttuuri on, Costiander kannusti.

Verkostoyhteistyötä rakentamaan

Leena Nissilä piti hyvänä asiana, että tapaamiseen osallistuneet kokivat yhteisen seminaarin todella tärkeäksi ja omaa työtään tukevaksi. Osallistujat toivoivat, että seminaari olisi alku pidempikestoiselle verkostoyhteistyölle. Opetushallitus lähestyy kuntia kyselyllä seminaarin annista ja toiveista tulevalle yhteistyölle ja koordinoi tulevaa yhteistyötä.

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Leena Nissilä, puh. 029 533 1155
Kati Costiander, puh. 029 533 1526