Osaamisen jakaminen osaksi koulun toimintakulttuuria

Suomen kouluolot perusteellisesti tunteva OECD:n PISA-johtaja Andreas Schleicher valoi alustuksessaan uskoa siihen, että Suomi voi tulevaisuudessakin olla koulutuksen mallimaa, jos vain osaamme sopeutua maailman muutoksiin ja ottaa oppia muiden menestyksestä.

- Kaikkihan haluavat samaa mitä Suomi on saavuttanut: hyviä oppimistuloksia ja tasaisesti jakautuvaa koulumenestystä. Mutta maailma muuttuu. Tieteellinen kehitys kaikilla elämänaloilla on ollut niin rajua, että koulu ei ole kyennyt uudistumaan kehityksen tahdissa. Pisassakin olemme tähän mennessä keskittyneet selvittämään, mitä koululaiset osaavat, kun meidän pitäisi enemmän ottaa selvää siitä, mitä he aikovat ja mistä he unelmoivat.

Schleicher ihmetteli sitä, että Suomessa harva koululainen näyttää olevan kiinnostunut tieteellisestä urasta. Suomen kouluissa oppilaat tietävät ja osaavat, mutta eivät tahdo. Amerikkalaisissa kouluissa tahdotaan ja uskotaan omiin kykyihin, mutta ei tiedetä riittävästi. Aasialaisissa kouluissa tiedetään paljon, muttei osata ajatella tieteellisesti. Suomessa ilmiöpohjainen pedagoginen suuntaus on pitemmällä kuin muualla. Juuri tieteellisen ajattelun painottaminen luo Schleicherin mielestä pohjaa suomalaisen kouluopetuksen tulevaisuudelle.

- On valittava, opetammeko lapsia keräämään tietoa vai oppimaan tieteellistä ajattelua. Meidän pitäisi myös opettaa heitä nauttimaan tieteellisestä ajattelusta, haluamaan sitä ja rakentamaan suuria suunnitelmia sen varaan.

Suomi ei panosta eikä kuluta eniten koulutukseen, mutta Suomessa panostuksista saadaan eniten irti ja ne osataan jakaa tasaisesti. Silti Suomi voisi ottaa oppia niiltä mailta, joissa parhaat opettajat lähetetään töihin heikoimpiin kouluihin ja vaativimpiin olosuhteisiin.

Opettajan pätevyys on moniulotteinen asia: Suomessa sille on tyypillistä, että opettajalla on suuri valta omaan työhönsä. On itsestään selvää, että opettaja on asiantuntija alallaan. Nykyaikaiseen opettajuuteen kuuluvat myös laajat vertais- ja yhteistyöverkostot – joissakin maissa ne ovat vahvoja, Suomessa heikkoja.

- Suomessa harrastetaan kovin vähän kollegojen opetuksen seuraamista, opettajien yhteistyötä tai yhteistoiminnallisia menetelmiä opetusryhmien kesken. Yhteiset sähköiset alustat auttavat jakamaan oppimateriaalia, kokemuksia ja osaamista. Digitaalisuus tuo mukanaan robotiikkaa, lisättyä todellisuutta, valtavasti ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, Schleicher innosti.

Taso ja tasa-arvo käsi kädessä

Professori Jouni Välijärven mielestä Suomi on PISA-tulosten heikkenemisestä huolimatta hyvissä asemissa kansainvälisessä vertailussa - vain Singapore ja Japani ovat selvästi edellä. Viime mittauksen nousijasta Virosta voisimme kuitenkin ottaa oppia.

Välijärven mukaan PISA-tutkimusten keskeinen opetus on, että osaamisen keskiarvo ja tasa-arvon indikaattorit kulkevat rinta rinnan. Osaamistasoltaan parhaat maat ovat myös tasa-arvoisimpia. Eniten Välijärveä huolettaakin eriarvoistumisesta kertova trendi:

- Riskioppilaita eli niitä, joiden perustaidot eivät riittäisi arjesta selviytymiseen, oli Suomessa aiemmin alle 5 % oppilaista, nyt heitä on 12 %. Huippuosaajia meillä on edelleen kutakuinkin yhtä paljon kuin muissa PISA:n kärkimaissa.

Tasa-arvon kannalta ongelma on, että pojat ovat tyttöjä jäljessä lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Kotitaustan vaikutus osaamiseen on kasvanut. Aiemmin se oli pieni, nyt OECD-maiden keskitasoa.

Maahanmuuttajaoppilaiden osaamiserot kantaväestön oppilaisiin ovat suuremmat kuin muualla. Myös toisen polven maahanmuuttajien osaamistulokset ovat muita jäljessä. Kotouttaminen koulutuksen avulla on siis edelleen suuri haaste.

Alueelliset erot ovat meillä olleet lähes olemattomia, mutta nyt näyttää pääkaupunkiseutu erottuvan edukseen muista alueista. Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen väliset erot ovat tasoittuneet niin, että ruotsinkieliset pärjäävät matematiikassa jopa suomenkielisiä paremmin. Tason nostamiseksi tehty työ on tältä osin ollut onnistunutta.

Tieto, taito ja tahto tasapainoon

Educa-messujen avajaisten paneelikeskustelussa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen tähdensi, että peruskoulun tehtävänä on edelleen oppilaitten lähtökohtaerojen tasaaminen. Ministerin mukaan olennaista on se, miten koulu onnistuu kasvattamaan kunkin oppilaan vahvuuksia ja vahvistamaan itseluottamusta.

- Jos tytöt ovat tietyissä aineissa osaavampia mutta vähemmän kiinnostuneita, se on merkki siitä että koulu ei ole onnistunut kasvattamaan heihin uskoa ”minä pystyn, minä osaan”.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen oli huolissaan opettajien havainnoista, että oppitunneista suuri osa kuluu johonkin muuhun kuin opetukseen.

- Tällä on varmasti yhteys oppimistulosten laskevaan trendiin, arveli Luukkainen. - Kaikki menestyisivät paremmin, jos saisivat enemmän henkilökohtaista ohjausta.

Luukkainen selvityttäisi tarkemmin kuntien välisiä eroja ja arvioisi uudelleen ohjauskeinoja eroihin puuttumiseksi.

- Opettajan autonomiaa ei kuitenkaan saa hukata. Tarvitaan enemmän tutoropettajien koulutusta ja etenkin nuorten opettajien sisääntulovaiheen koulutusta. Tarkastuksia ja ranking-listoja ei tarvita.

Myöskään Välijärvi ei usko säädösten tiukentamiseen.

- On luotava edellytyksiä reagoida kasvaviin eroihin paikallisesti. Olisi tiedettävä enemmän ja vaadittava enemmän tietoa resurssien käytöstä ja vaikuttavuudesta.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen vastasi Schleicherin haasteeseen opetuksen painotusten muutoksesta:

- Meidän pitäisi miettiä, miten rakennetaan tasapaino tietoaineksen omaksumisen ja ajattelun taitojen oppimisen välille. Ilmiöoppiminen ei onnistu ilman opettajien yhteistyötä ja opettajan esimerkkiroolia. Osaamisen jakaminen opettajien kesken olisi saatava osaksi koulun toimintakulttuuria.