Ennakoinnin haasteena mosaiikkimainen työelämä

Seminaarissa esiteltiin niin ennakointiryhmien tehtäviä, tavoitteita ja konkreettisia työtapoja kuin visioita työelämän murroksesta ja osaamisen haasteista. Ennakointiryhmät ovatkin seuraavien kolmen vuoden aikana suurten kysymysten äärellä: kuinka luoda tilannekuva nopeutuvasta ja monimutkaistuvasta kehityksestä eri aloilla, jotta tämän päivän tulevaisuusvisiot ohjaisivat korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämistä huomispäivän työelämän ja yksilön kannalta hyvään suuntaan?

”Ennakoinnilla lisättävä vaihtoehtojen määrää”

Pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen viritteli pohdintoja viittaamalla Maailman talousfoorumin arvioon, jonka mukaan nyt koulunsa aloittavista lapsista 65% päätyy työuransa aikana työtehtäviin, joita ei vielä ole edes olemassa.

Teknologisen kehityksen kiihtyessä myös tämänhetkiset tilannearviomme vanhenevat nopeasti.

- Kysymykseen ”mitä taitoja kannattaa tulevaisuudessa hankkia” olemme tottuneet vastaamaan: koodausta ja mandariinikiinaa, kuvaili Heinonen.

- Mutta tämäkään ei enää ole riittävän hyvä neuvo siinä vaiheessa, kun koodauskin siirtyy koneille ja kielitaitoa vaativat tehtävät hoituvat käännösrobottien voimin. Suhtautumisemme suunnitteluun muuttuu. Riskien kartoitukseen perustuva suunnittelu ei enää riitä.

- Ennakoinnilla on lisättävä tulevaisuuden vaihtoehtojen määrää. Tämänhetkisten ratkaisujemme on edistettävä sitä, että opiskelijoille on tarjolla enemmän mahdollisuuksia avaavia osaamispolkuja, Heinonen linjasi. - Koulutuksen ja teknologian kilpajuoksu tuottaa kuitenkin myös sosiaalista kipua, kuten työttömyyttä ja epätasa-arvoa. Koulutuksen avulla on pyrittävä pysymään teknologian vauhdissa niin, että kasvava hyvinvointi jakautuu tasaisemmin.

Suuntaa koulutukselle työelämän trendeistä

Ennakointifoorumin toimintamallia esittelivät ylijohtaja Mika Tammilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja opetusneuvos Kari Nyyssölä Opetushallituksesta.

Osaamisen ennakointifoorumi on asiantuntijaelin, joka edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta. Sen toimintaa koordinoi yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa ohjausryhmä, joka seuraa ennakoinnin toimintasuunnitelmia ja ennakointihankkeita. Ohjausryhmä toimii asiantuntijana laadullisen ja määrällisen ennakoinnin yhteensovittamisessa.

Ennakointifoorumin yhdeksän ennakointiryhmää osallistuvat omilla toimialoillaan laadulliseen ja määrälliseen ennakointiin. Ne seuraavat ja analysoivat työelämän osaamistarpeiden muutoksia ja niiden vaikutuksia koulutuksen kehittämiseen. Ennakointiryhmät tekevät ministeriölle ja Opetushallitukselle aloitteita ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen ja sisältöjen kehittämiseksi. Ne edistävät myös koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyötä ja kehittävät ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen vuoropuhelua ja yhteisiä toimintatapoja.

Ennakointiryhmät voivat koota tuekseen asiantuntijaverkostoja eri alojen osaajista. Asiantuntijaverkostojen jäsenet osallistuvat ennakointiryhmien järjestämiin aivoriihiin ja työpajoihin sekä sähköisten työalustojen avulla käytävään keskusteluun.

Ennakointifoorumin toimikausi kestää vuoden 2020 loppuun. Kaikkia aloja koskevaa ennakointia tehdään kesäkuusta 2017 kevääseen 2019. Tuona aikana järjestetään työpajoja, eDelfoi-paneeleja ja verkkokyselyjä. Tämän jälkeen ennakoinnissa keskitytään syvällisemmin joidenkin alojen osaamistarpeiden ennakointiin ja otetaan tarkempaan tarkasteluun keskeisten ilmiöiden vaikutuksia kaikkien alojen osaamistarpeisiin.

Visiot tienviittoina laadullisessa ennakoinnissa

Ennakointifoorumin ohjausryhmä antoi keväällä ennakointiryhmien työstettäväksi tulevaisuuden työelämän keskeisiä teemoja. Kari Nyyssölä siteerasi Sakki ry:n, Kirkon työmarkkinalaitoksen, AMKE:n ja Karvin esittämiä muutosilmiöitä. Niissä nähtiin tulevaisuuden mahdollisuuksia erityisesti kierto- ja biotaloudessa, hiilineutraalissa energiantuotannossa ja -kulutuksessa, digitalisaatiossa ja robotiikassa. Koulutuksen ja työelämän haasteiksi tunnistettiin opiskelijoiden eriarvoistuminen, perustaitojen tason aleneminen ja keskeyttämisten kasaantuminen alempiin sosiaaliryhmiin ja maahanmuuttajiin. Tulevaisuudessa yleissivistyksen käsitteen odotetaan muuttuvan. Tietojen ja taitojen ohella oppilaitoksissa ja elämässä tulisi opettaa myös välittämistä, huolehtimista ja empatiaa, keskittymistä ja motivaatiota sekä korkeaa moraalia.

Murrosajan anatomiaa analysoi oppimisen näkökulmasta tulevaisuudentutkija Ilkka Halava. Artikkelissaan ”Kohti mosaiikkimaista kokoaikatyötä” Halava analysoi digiajan työelämän murrosta haastamalla perinteiset ajattelumallit sadan vuoden takaa.

- Kun seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kolmen D:n työt – dull, dirty and dangerous – ovat häviämässä työsuoritteiden sisällöistä ihmisen tekemänä kokonaan, koittaa aika, jolloin työstä häviää rangaistuksen maku. On todennäköistä, ettei työsuoritustamme enää mitata ajassa päivinä tai tunteina, vaan johdamme omaa tehtäväämme ja konesuhdettamme kokonaisvastuullisesti yksin tai ryhmässä.

- Sirpaleinen, purskeinen ja lyhytkestoinen työ on määrältään kasvanut. Lähitulevaisuudessa tulemme arvostamaan yrityksiä, jotka perustettiin tarjoamaan vuokratyötä. Vuokratyö ja silpputyö katoavat termeinä keskustelusta, ja tilalle tullee mosaiikkimainen kokoaikatyö.

- Tulevassa työn järjestyksessä ei ole todennäköistä, että työnantaja ”järjestää koulutuksia”. Sen sijaan työnantajat pyrkivät organisoimaan työn siten, että oppiminen on luonnollinen osa työpäivää ja työviikkoa.

Halavan tulevaisuudenkuva onkin lähtökohdiltaan optimistinen:

- Ihmisen kannalta käynnissä oleva aikakausi on hieno, mutta lineaariseen maailmaan tottuneille se on järkytys. Onneksi meidät on kutsuttu tulevaisuuden suunnittelijoiksi, arkkitehdeiksi ja toteuttajiksi eikä sen uhreiksi. Kaikille tämä ei tosin ole vielä selvinnyt.