Jokaisen oppilaan kiinnittymistä ja osallisuutta oppimiseen ja koulunkäyntiin tulee vahvistaa. Erityisen tärkeää kouluun kiinnittyminen mahdollisimman pian on niille maahanmuuttotaustaisille lapsille ja nuorille, jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina tai pakolaisina. Heidän joukossaan voi olla myös lapsia ja nuoria, joilla on erilaisia vammoja. Myös heille on tärkeä turvata tuki oppimiseen ja koulunkäyntiin. Tähän sivusto antaa siihen tietoa ja tukea.

Maahanmuuttotaustaisten vaikeavammaisten lasten ja nuorten kanssa tulee huomioida, että lähtökohdat ja kokemukset oppimisesta voi olla hyvinkin erilaisia riippuen lähtömaasta. Nämä vaikuttavat myös oppimaan oppimiseen ja kirjoitus- ja lukutaitoon. Vastaanottavan tahon on tiedostettava, että joissakin tilanteissa esimerkiksi luku- ja kirjoitustaito voivat olla hyvinkin vaatimattomat.

Heti alkukontaktista alkaen on hyvä osallistaa koko perhe lapsen ja nuoren koulunkäynnin suunnitteluun. Heille tulee kertoa oppimisen ja koulunkäynnin tuen muodoista. Tavoitteena on luoda yhteinen ymmärrys koulunkäynnin tärkeydestä ja koulutuksen merkityksestä sekä koulun tehtävästä Suomessa. 

Takaisin ylös

Säännöllinen koulunkäynti ja läsnäolo on tärkeää oppilaan hyvinvoinnin ja osallisuuden kannalta. Sillä on selkeä yhteys oppimistuloksiin ja myöhempään suoriutumiseen jatko-opinnoista. Kouluun kiinnittymistä onkin tärkeää tukea koulunkäynnin kaikissa vaiheissa.

Kouluun kiinnittyminen tarkoittaa lapsen kokemusta osallisuudesta, turvallisuudesta ja merkityksellisyydestä kouluyhteisössä. Se rakentuu myönteisistä vuorovaikutussuhteista, saavutettavista ja esteettömistä oppimisympäristöistä, ennakoitavasta arjesta sekä kokemuksesta, että lapsen oma kieli, kulttuurinen tausta ja yksilölliset tarpeet tunnistetaan ja niitä arvostetaan.

Koulu toimii usein lapsen ja perheen tärkeimpänä kiinnittymispintana uuteen yhteiskuntaan. Kun lapsi kokee kuuluvansa kouluyhteisöön, vahvistuvat kielen oppiminen, sosiaaliset suhteet ja ymmärrys yhteiskunnan toimintatavoista. Samalla ehkäistään syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Osallisuuden kokemus tukee myönteisen minäkuvan ja toimijuuden kehittymistä – erityisen tärkeää tämä on huomioida tilanteessa, jossa lapsi voi kohdata samanaikaisesti vammaisuuteen ja maahanmuuttotaustaan liittyviä esteitä tai ennakkoluuloja.

Oppimisen ja kokonaiskuntoutuksen näkökulmasta koulu on keskeinen arjen toimintaympäristö, jossa pedagoginen tuki, kuntoutukselliset tavoitteet ja sosiaalinen osallisuus limittyvät. Yhteistyö opetuksen, opiskeluhuollon ja mahdollisten kuntoutuspalveluiden välillä mahdollistaa tavoitteiden yhteensovittamisen siten, että lapsen toimintakyky, kommunikaatio, itsesäätelytaidot ja toimijuus vahvistuvat osana koulupäivää. 

Tärkeää on myös huolehtia siitä, että koulun toiminta ja tuen toteuttamisen periaatteet ovat kielellisesti ja kulttuurisesti saavutettavia myös huoltajille. Perheen osallisuus vahvistaa luottamusta, helpottaa koulujärjestelmän ymmärtämistä ja tukee perheen kotoutumista kokonaisuutena. 

Kun koulu tunnistaa lapsen vahvuudet, tukee kaksi- ja monikielisyyttä ja rakentaa toimintakulttuuria inklusiivisten periaatteiden mukaisesti, edistää se samanaikaisesti oppilaan oppimista, kuntoutumista ja kotoutumista. Kouluun kiinnittyminen onkin keskeinen osa lapsen hyvinvoinnin tukemista, identiteetin rakentumista ja yhteiskunnallista osallisuutta.

Lisätietoa ja tukea kouluun kiinnittymisen merkityksestä löytyy Opetushallituksen sivustolta.

Takaisin ylös

Jos lapsi tai nuori saapuu Suomeen huoltajansa kanssa ja hakee turvapaikkaa, perhe ohjataan majoittumaan vastaanottokeskukseen turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi. Ilman huoltajaa saapuva alaikäinen turvapaikanhakija sijoitetaan alaikäisille tarkoitettuun ryhmäkotiin. Myös tilapäistä suojelua hakevat ohjataan majoittumaan vastaanottokeskukseen. 

Turvapaikanhakija tai tilapäistä suojelua saava henkilö tai perhe voi järjestää majoituksensa myös itse. Henkilö tai perhe on näissäkin tilanteissa jonkin vastaanottokeskuksen asiakas ja saa tarvitsemansa vastaanottopalvelut omasta vastaanottokeskuksestaan.

Lapsella ja nuorella on perustuslain suoma oikeus maksuttomaan perusopetukseen (Perustuslaki 731/1999, 16 §). Tämä koskee myös turvapaikanhakijoita sekä tilapäistä suojelua saavia lapsia, vaikka he eivät kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin. Jos tilapäistä suojelua saava lapsi saa kotikunnan, hän tulee oppivelvolliseksi. Kunta on velvollinen järjestämään kaikille alueellaan asuville ja oleskeleville oppivelvollisuusikäisille lapsille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Kunta vastaa perusopetuksen kustannuksista. 

Kunta voi järjestää myös perusopetukseen valmistavaa opetusta niille maahanmuuttotaustaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät ole syntyneet Suomessa. Valmistavaa opetusta järjestetään ryhmämuotoisena tai inklusiivisesti perusopetuksen yhteydessä. 

Perusopetukseen osallistuvalla lapsella on oikeus perusopetuslain nojalla oppimisen ja koulunkäynnin tukeen. Opetuksen järjestäjä tekee päätöksen tukimuodoista ja vastaa tuen järjestämisestä ja kustannuksista.

Vastaanottokeskukset antavat tietoa esiopetuksesta ja perusopetuksesta lapsiperheille ja ilman huoltajaa oleville alaikäisille. Vastaanottokeskukset tekevät yhteistyötä koulun kanssa, jotta lapset saadaan aloittamaan koulu mahdollisimman pian sen jälkeen, kun oppivelvollisuusikäinen lapsi tai nuori on rekisteröity vastaanottokeskuksen asiakkaaksi. Varsinainen yhteydenpito lapsen asioissa tapahtuu ensisijaisesti suoraan huoltajien ja koulun väillä. Vastaanottokeskus osallistuu lähinnä ilman huoltajaa olevien lasten koulunkäynnin järjestelyihin tai jos huoltajat erikseen pyytävät vastaanottokeskuksen osallistumista.

Perhe tai lapsi voi myös joutua vaihtamaan vastaanottokeskusta. Perusopetukseen tai valmistavaan opetukseen osallistuminen eivät ole perusteita estää majoitussiirtoa, vaan opetuksen ja tarvittavan koulunkäynnin tuen tulisi järjestyä myös uudella vastaanottokeskuspaikkakunnalla. Majoitussiirrot pyritään tekemään niin, että niistä ei ole haittaa lasten koulunkäynnille eli tekemään ne esimerkiksi koulujen loma-aikoina.

Takaisin ylös

Lapsen tai nuoren tuen tarpeen selvittämiseksi ja arvioimiseksi yhteistyö vastaanottokeskuksen, koulun ja huoltajan kanssa on erittäin tärkeää. Jos tukea tarvitaan, on alkukartoituksen tekeminen tuen vaikuttavuuden kannalta oleellista.

Maahanmuuttotaustaisen oppilaan askeleet koulupolulla Suomessa ja hänen tarvitsemansa tuen kartoitus ja suunnittelu on koottu seuraavaan kuvioon.

Tuen kartoitus ja suunnittelu

 

1. Huoltajan/vastaanottokeskuksen yhteys opetuksen järjestäjään 

On tärkeää, että oppivelvollisuusikäinen lapsi tai nuori ilmoitetaan lähikouluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Huoltaja ilmoittaa lapsen kouluun. Usein huoltaja tarvitsee tähän tukea vastaanottokeskuksesta. Lähikoulusta kerrotaan konkreettisesti koulun aloittamispaikka ja ajankohta. 

Ilman huoltajia maahan tulleen lapsen ja nuoren ilmoittamisesta kouluun vastaa vastaanottokeskus. 

2. Opetuksen järjestäjä selvittää konsultointitarpeen (esimerkiksi Valterista tai sairaalaopetuksesta) 

Koululle on tarjolla tukea oppilaan tilanteen kartoittamiseen ja tuen suunnitteluun sekä ennakoivasti että tuen tarpeen ilmetessä. Kun oppilas aloittaa koulunkäynnin Suomessa, on tärkeää selvittää

  • koulunkäyntihistoria
  • oppilaan äidinkieli ja sen sekä muiden kielten osaaminen tai muu kommunikaatiotapa
  • oppimisvalmiudet, osaaminen ja taidot
  • koulunkäyntiin vaikuttavat toimintakyvyn ja vuorovaikutuksen rajoitteet, sairaudet tai vammat
  • toimintakykyä, kommunikaatiota ja koulunkäyntiä tukevat apuvälineet sekä niiden tarpeet
  • lasta tai nuorta tukeva verkosto ja yhteistyö
  • kulttuurisidonnaiset koulunkäyntiin liittyvät asiat

Opetus- ja kulttuuriministeriö on velvoittanut Valterin huolehtimaan opetukseen liittyvistä kehittämis-ohjaus- ja tukipalveluista. Valteri voi olla mukana arvioimassa yllä mainittuja asioita ja taitoja. Valterissa voidaan tehdä alkukartoitus, jonka avulla moniammatillisesti arvioidaan oppimiseen, koulunkäyntiin ja kieleen liittyviä valmiuksia. Alkukartoitus on syytä tehdä heti tarpeen ilmetessä, jotta tarvittavien tukitoimien järjestämiseen jää riittävästi aikaa. Vastaanottokeskuksessa voidaan kertoa alkukartoituksen mahdollisuudesta.

Useilla järjestöillä, liitoilla ja Opetushallituksella on oppaita, joista saa apua opetuksen ja koulunkäynnin järjestämiseen tukea vaativissa tilanteissa.

3. Opetuksen järjestäjä suunnittelee yhtenäisen koulupolun ja varmistaa tarvittavat tukitoimet

Lähtökohtaisesti koulunkäynti ja oppiminen järjestetään niin, että opetusjärjestelyt tukevat kaikkien oppilaiden kasvua ja oppimista. Perusopetuksen oppilaalla, jolla on vaikeuksia osallistua opetukseen tai suoriutua opinnoistaan, on oikeus saada tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin. Kun tuen tarve havaitaan, koulun on tarjottava sitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaan omassa opetusryhmässä. Koulu tarjoaa ryhmäkohtaisia tukimuotoja, kuten yleistä tukiopetusta, opetuskielen tukiopetusta sekä erityisopettajan antamaa opetusta muun opetuksen yhteydessä. 

Oppilaalla on oikeus myös oppilaskohtaisiin tukitoimiin, jos osallistuminen säännöllisesti tarjottuihin ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin ei riitä tukemaan häntä opinnoissaan tai jos hänellä on edelleen vaikeuksia osallistua opetukseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi säännöllistä erityisopettajan antamaa opetusta pienryhmässä tai erityisluokanopettajan opetusta erityisluokassa. Henkilökohtaiseen tukeen voivat kuulua myös tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä erilaiset apuvälineet. 

Jos valmistavan opetuksen aikana selviää oppilaan tarve oppimisen ja koulunkäynnin tukeen, tuki annetaan oppilaalle parhaiten soveltuvalla tavalla. 

Vastaanottokeskuksen, koulun ja huoltajan yhteistyö lapsen tai nuoren tuen tarpeen selvittämiseksi ja arvioimiseksi on erittäin tärkeää. Jos tukea tarvitaan, on alkukartoituksen tekeminen tuen vaikuttavuuden kannalta oleellista. 

Oppimisen tuen järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että kaikki perusopetuksen oppilaat voivat osallistua opetukseen ja suorittaa perusopetuksen koko oppimäärän eli koko perusopetuksen.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/selkeasti-oppimisen-tuesta-perusopetuksessa

4. Kielten oppimisen vahvistaminen ja varmistaminen 

Kieli toimii kaiken oppimisen tukena. Opetuskielen oppiminen tärkeää, mutta on huomioitava, että lapsi tai nuori saattaa osata samaan aikaan myös muita kieliä. Tämän vuoksi kielitietoisessa opetuksessa huomioidaan opetuskieli, koulussa opetettavat muut kielet ja oppilaiden äidinkielet. Kielitietoiset työtavat soveltuvat kaikkeen opetukseen ja jokainen opettaja on oman oppiaineensa kielitaidon opettaja. Jokainen oppilas hyötyy kielitietoisesta opetuksesta. Kielitietoisessa opetuksessa korostetaan oppiaineen kielen ja käsiteiden ymmärtämistä ja käyttöä. 

Opetuskielen tukiopetuksessa kieltä vahvistetaan niille oppilaille, joilla on kielessä puutteita tai haasteita.  Opetuskielen tukiopetuksessa keskitytään oppiaineiden tekstien tarkasteluun, tekstien tyypillisten piirteiden löytämiseen ja opiskelutekstien ymmärtämiseen ja tuottamiseen sekä sanavaraston vahvistamiseen. 

Suomen perustuslain mukaan jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Romanikieltä, viittomakieltä tai muita kieliä voidaan opettaa äidinkielenä suomen, ruotsin ja saamen asemesta tai rinnalla niin, että oppilas opiskelee äidinkielen opetukseen varatuilla tunneilla kahta kieltä. Mikäli kunnasta ei löydy tähän opettajaa, voidaan opetus järjestää esimerkiksi verkkovälitteisesti (mm. Valterin viittomakielen verkkovälitteinen opetus).  Oppilaan oman äidinkielen opetuksen järjestäminen ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä opetukseen myönnetään erillistä valtionavustusta.

On tärkeää, että lapsi tai nuori saa opetusta äidinkielessään, sillä oman äidinkielen ylläpitäminen ja kehittäminen tukevat myös suomen tai ruotsin kielen oppimista ja ajattelua.

https://www.oph.fi/fi/usein-kysyttya/muun-kuin-kansalliskielen-opettaminen-aidinkielena

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oman-aidinkielen-opetus

https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/15664-oph-kielitietoinen-opetus-kielitietoinen-koulu_nettiversio.pdf

https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/monilukutaitoa-kielitietoisesti-eri-oppiaineissa-tietoa-ja-tyotapoja-11

 

5. Vertaisoppiminen 

Kaikkien oppilaiden - ja erityisesti vammaisten ja sairaiden oppilaiden kohdalla - on tärkeää tarjota mahdollisuus olla ja opiskella ikätovereiden kanssa ja sitä kautta vertaisoppimiseen. Inklusiivisuus tarkoittaa sitä, että oppilas opiskelee yhdessä muiden kanssa aina, kun se on mahdollista. 

Inklusiiviset opetusjärjestelyt (mm. oppimisympäristöt, oppimateriaalit, menetelmät) mahdollistavat osallisuuden myös silloin, kun opiskeluun tai olemiseen tarvitaan tukea. Oppimisen tuen järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että kaikki perusopetuksen oppilaat voivat osallistua opetukseen ja suorittaa perusopetuksen koko oppimäärän eli koko perusopetuksen.

Takaisin ylös

Maahanmuuttotaustaisen vammaisen lapsen koulunkäynnin onnistuminen edellyttää tiivistä ja suunnitelmallista yhteistyötä kodin, koulun sekä terveydenhuollon ja muiden toimijoiden välillä. 

Lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus yhteisölliseen ja yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon.  Yksilökohtainen opiskeluhuolto koostuu monialaisen asiantuntijaryhmän tuesta sekä opiskeluhuoltopalveluista, eli koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta (esiopetusikäisellä neuvolapalveluista) sekä kuraattori- ja psykologipalveluista.

Huoltajan suostumuksella koulu voi tehdä moniammatillista ja monialaista yhteistyötä lapsen kuntoutuksen ja hoidon asiantuntijoiden kanssa siten, että pedagogiset ja kuntoutukselliset tavoitteet tukevat toisiaan.

Toimiva yhteistyö edellyttää selkeää ja ymmärrettävää viestintää ja saavutettavia käytäntöjä: esimerkiksi Wilma-viestinnän käyttöä tulee tarvittaessa tukea, sillä kaikki huoltajat eivät välttämättä tunne suomalaisia tietojärjestelmiä tai koulun viestintätapoja. Hyvä on pohtia myös vaihtoehtoisia viestintäkanavien käyttöä, jos viestintäsovellusten käyttö on aluksi hankalaa. Vastaanottokeskus ei myöskään aina tavoita huoltajia, ja esimerkiksi ukrainalaisten perheiden liikkuvuus ja korostunut itsenäisyys voivat tuoda haasteita yhteydenpitoon. Kulttuurierot voivat lisäksi vaikuttaa käsityksiin koulun ja kodin rooleista, jolloin on tärkeää huolehtia yhteisen ymmärryksen löytymisestä. Tässä yhteistyössä korostuu myös Vastaanottokeskuksen rooli. 
 

Takaisin ylös
Päivitetty