Opetussuunnitelman kuvataiteelle asettamiin tavoitteisiin voidaan päästä monin erilaisin keinoin ja pedagogisin ratkaisuin, joten on tärkeää käydä opintojakson alussa läpi sekä tavoitteet että arvioinnin perusteet ja tavat. Portfoliotyöskentely sekä välipalaute ja jakson aikana tehtävä itsearviointi tukevat opetussuunnitelman arvioinnille määrittelemää pitkäkestoisuuden, jatkuvuuden ja vuorovaikutteisuuden tehtävää. Tässä artikkelissa käsitellään digitaalisen portfoliotyöskentelyn lähtökohtia ja joitakin mahdollisuuksia toteuttaa monipuolista ja jatkuvaa arviointia.
Opiskelua tietokoneen äärellä
Kuva: Unsplash

Kirjoittaja: Piritta Malinen

Digitaalinen portfolio auttaa tekemään omaa osaamista, prosessia ja kokeiluja näkyväksi. Kun opiskelija tottuu ottamaan kuvia työskentelyn eri vaiheista ja kokoamaan portfoliota, hän hahmottaa työskentelynsä prosessia ja oppii avaamaan sitä sanallisesti. Kaikki nämä ovat tärkeitä työelämätaitoja.

Prosessia reflektoidessaan opiskelija tulee harjoittaneeksi itsearviointia työskentelynsä etenemisestä.  Portfoliota voidaan käyttää osana opintojakson arviointia. Myös sen visuaalinen ilme voi soveltuvin osin olla osa arviointia, mikäli siihen liittyviin visuaalisiin valintoihin on annettu ohjausta (mm. typografia, graafiset elementit). Esimerkiksi kuvataiteen moduulin KU1 tavoitteissa on kirjattuna, että opiskelija ”jakaa ajatteluaan kuvallisesti ja muita tiedon tuottamisen tapoja käyttäen”.

Opiskelijat voivat valita itse digitaalisen portfolion alustan tai toteuttamistavan, mikä voi edesauttaa työskentelyn sujuvuutta. Toki on tilanteita, joissa on tarkoituksenmukaista, että koko ryhmä käyttää tiettyä sovellusta, ohjelmistoa tai alustaa. Prosessikuvia ottaessa mukaan kuviin saattaa tulla näkyviin muita opiskelijoita, ja onkin tärkeää selvittää tarkkaan alustan yksityisyysasetukset. Jos alusta ei ole tarkoitettu täysin sisäiseen käyttöön, yksityisyydensuoja alustan käytössä tulee erityisesti huomioida.

Digitaalista portfoliota tehdessä opiskelijalle on hyvä opettaa tarkoituksenmukaista ja työtä kunnioittavaa dokumentointia, erityisesti jos esiteltävien teosten arviointi perustuu yksinomaan portfolioon. Valaistus, kuvakulmat, mahdollisesti dokumentoidut yksityiskohdat ynnä muut asiat saattavat vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisena opiskelijan työ näyttäytyy.

Takaisin ylös

Kuvataideluokka on usein keskustelujen ja matalan kynnyksen palautteen antamisen paikka. Opiskelija ei välttämättä edes tiedosta saaneensa työskentelystään arviointipalautetta tai väliarviointia, jos sitä ei erikseen painoteta. Siksi monipuolista palautteenantoa ja arviointia voi olla tarpeen tehdä näkyvämmäksi.

Kuvataiteen arvioinnista todetaan Lukion opetussuunnitelman perusteissa seuraavaa:

”Arvioinnissa otetaan huomioon opiskelijan kuvataiteellisen osaamisen kehittyminen, erilaiset työskentelyprosessit ja työskentelyn tulokset. Arvioinnilla ohjataan työtapojen ja opiskeluympäristöjen tarkoituksenmukaiseen käyttöön yksin ja ryhmässä.” (Lops 2019, s. 347)

Opintojakson tavoitteita ja niiden saavuttamista sanallistavien palautelomakkeiden käyttöä voi hyödyntää osana monipuolista arviointia. Lukioryhmien ollessa isoja etukäteen strukturoitu palautelomake konkretisoi arvioinnin monipuolisuutta ja saattaa helpottaa opettajan työtä –etenkin, jos kaikille ei voi pitää henkilökohtaista arviointikeskustelua. Palautelomake auttaa opiskelijaa hahmottamaan tavoitteiden saavuttamista ja omaa osaamista sekä toimii toisaalta opettajalle dokumenttina siitä, mihin arviointi perustuu. Palautelomakkeen tulisi olla osa monipuolista ja pitkäkestoista arviointia, ja opiskelijalle tulee selventää sen rooli opintojakson alussa.

Palautelomakkeessa ja kirjallisessa tai suullisessa palautteessa voi olla sanallistettuna muun muassa

  • teknisen toteutuksen perusteellisuus tai valintojen tarkoituksenmukaisuus
  • kyseiseen tehtävään liittyvän oppisisällön näkyminen (kuinka esimerkiksi inspiraationa ollut taidehistoriallinen viitekehys ilmenee)
  • luovan ajattelun näkyminen
  • idean kiinnostavuus
  • tehtäväkohtaisia arvioinnin kohteita.

Sanamuotoihin on tärkeää kiinnittää huomiota, jotta ne aukeavat myös opiskelijalle.

Takaisin ylös

Lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan opettajan tuella tehty itsearviointi ja vertaisarviointi auttavat opiskelijaa ymmärtämään omaa oppimistaan, tunnistamaan vahvuuksiaan, korjaamaan virheitään ja kehittämään työskentelyään niin, että oppimiselle asetetut tavoitteet voivat toteutua (Lops 2019, s. 45). Itse- ja vertaisarviointi eivät siis voi yksin toimia opintosuorituksen summatiivisena arviona, vaan ne ovat osa prosessin arviointia, omien vahvuuksien tarkastelua ja oppimisen taitojen syventämistä. Toki opintojakson suorituksessa voidaan vaatia itse- ja vertaisarviointia ja opettaja voi ottaa ne huomioon opintojakson summatiivisessa arvioinnissa. Sanallistettu itsearviointi voi tuoda kuvataiteen töistä jotain sellaista esille, mitä opettaja ei välttämättä työstä tai portfoliosta hahmota.

Etukäteen strukturoitu lomake voi auttaa myös itse- ja vertaisarvioinnissa. Tärkeää on pyrkiä välttämään tilanteita, joissa opiskelija joutuu hankalasti antamaan ikäväksi koettavaa palautetta ryhmäläiselleen. Positiivisen vertaispalautteen merkitys on ilmeinen, ja siksi voi olla hyvä antaa opiskelijoille mahdollisuus antaa ja saada sitä matalalla kynnyksellä, tasa-arvoisesti ja kyseisen tehtävän tavoitteet ymmärtäen. Yksi hyväksi todettu tapa on asettaa töitä vapaamuotoisesti esille esimerkiksi pöydille ja kirjoittaa post it -lapuilla lyhyitä, jopa yksisanaisia palautteita positiivisessa hengessä – niin, että niissä kuitenkin pyritään käsittelemään toteutuneita tavoitteita. Saman tyylinen toteutus toimii sähköisellä alustalla.

Takaisin ylös