Tässä luvussa käsitellään koulun toimintaan liittyviä kysymyksiä, joihin suunnittelun osana tehtävässä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilanteen arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista koulun kaikessa toiminnassa tulee arvioida kattavasti eri syrjintäperusteiden osalta.

Kuva on sarjakuva, joka kuvaa kuinka samanlainen kohtelu ei riitä, vaan kaikille tulee taata yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua.
Photo: Veera Vives
Miten oppilaasi näkevät maailman?

Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Muu henkilöön liittyvä syy voi koskea paitsi henkilön synnynnäisiä tai oletettuja ominaisuuksia, myös esimerkiksi oikeudellista asemaa. Keskeistä on se, että syy liittyy nimenomaan henkilöön itseensä ja hänen ominaisuuksiinsa, ei esimerkiksi henkilön toimintaan. Lisäksi sen tulee rinnastua muihin laissa nimenomaisesti mainittuihin syrjintäperusteisiin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu mainitsee esimerkkeinä varallisuuden, ulkonäön, asunnottomuuden ja asuinpaikan.

Tasa-arvolaissa puolestaan kielletään syrjintä sukupuolen, raskauden, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Tasa-arvolakia sovelletaan myös syrjintään, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen.

Tasa-arvolaki velvoittaa kiinnittämään suunnitelmaa laadittaessa erityistä huomiota oppilasvalintoihin, opetuksen järjestämiseen, oppimiseroihin ja opintosuoritusten arviointiin sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Lisäksi sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisy on otettava huomioon suunnitelmaa laadittaessa ja toimenpiteistä sovittaessa.

 

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa laadittaessa koulun on kiinnitettävä erityistä huomiota häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Tiedetään, että muun muassa eri vähemmistöihin kuuluvat oppilaat kohtaavat koulussa häirintää. Koululla ja opetuksen järjestäjällä on paitsi velvollisuus puuttua tietoon tulleeseen häirintään myös velvollisuus ennaltaehkäistä häirintää.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen järjestäjän opiskeluhuoltosuunnitelmassa kuvataan erikseen toimenpiteet väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi, niiden esiintyvyyden seuraamiseksi ja ongelmatilanteisiin puuttumiseksi sekä jälkiseurannan edellyttämät käytänteet. Mikäli häirinnän ennaltaehkäiseminen ja häirintään puuttuminen kuvataan koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassa, on näihin suunnitelmiin hyvä viitata opiskeluhuoltosuunnitelmassa. 

Häirintä on yksi syrjinnän muoto

Opetuksen järjestäjä ja koulu syyllistyvät syrjintään, jos ne laiminlyövät velvollisuutensa ryhtyä toimiin tiedossaan olevan oppilaaseen kohdistuvan häirinnän poistamiseksi. Tapahtunutta on käsiteltävä osapuolten ja heidän huoltajiensa kanssa. Jos häirintä jatkuu, on puuttumiskeinoja lisättävä tai kovennettava. Lisäksi häirintää ilmiönä on syytä käsitellä yleisellä tasolla koko luokassa tai kouluyhteisössä, koska häirintä koskettaa koko kouluyhteisöä. Häirintään voi koulussa syyllistyä toisen oppilaan ohella myös koulun henkilökunnan jäsen. Jos koulun henkilökunnan jäsen kohdistaa oppilaaseen häirintää, kyse on oppilaaseen kohdistuvasta syrjinnästä opetuksen järjestäjän toimesta.

Häirinnän tai syrjinnän käsitteet ja ilmenemismuodot eivät välttämättä ole kaikille tuttuja. Jos nykytilannetta kartoittavassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyssä kysytään, onko oppilas kohdannut häirintää, ei välttämättä saada selville haluttua tietoa. On parempi kysyä konkreettisesti ulkonäköön tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvistä epäasiallisista kommenteista, nimittelystä tai haukkumisesta. Lisäksi on tärkeää kysyä, missä tällaista epäasiallista kommentointia tapahtuu (esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, koulussa tai koulumatkoilla), ja onko tapahtunut saatettu koulun henkilökunnan tietoon.

Häirintä on yhteydessä terveysriskeihin, koulunkäynnin vaikeuksiin ja nuorten riskikäyttäytymiseen. Siksi on tärkeää, että häirinnän kohteeksi joutunut tai häirintää havainnut uskaltaa kääntyä aikuisen puoleen, ja että häirintään osataan suhtautua asianmukaisesti.

Tasa-arvolaki kieltää seksuaalisen häirinnän ja häirinnän sukupuolen perusteella.  Seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella on ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.

Yhdenvertaisuuslain mukaan häirintä on henkilön tai ihmisryhmän ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaavaa käyttäytymistä, jolla luodaan henkilöä tai ihmisryhmää halventava tai nöyryyttävä taikka niitä kohtaan uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri.

Häirintä ei ole koskaan sen kohteeksi joutuvan henkilön syytä

Koulun on syytä laatia selkeä häirintää koskeva ohjeistus. Ohjeistuksesta tulee muun muassa ilmetä, mitä seksuaalinen häirintä, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolipiirteiden variaatioihin perustuva häirintä tai häirintä yhdenvertaisuuslaissa mainittujen syrjintäperusteiden osalta on. Lisäksi ohjeistuksesta tulee ilmetä häirinnän eri ilmenemismuodot, mitä häirinnän kohteeksi joutunut tai häirintää havainnut voi tehdä, kenen puoleen hän voi kääntyä ja miten koulun henkilökunnan tulee tilanteessa toimia. Ohjeiden tulee siksi olla koko kouluyhteisön tiedossa. 

Häirinnästä on aina oltava yhteydessä sekä siihen syyllistyneen että sen kohteen huoltajiin. Vakavissa häiriö- ja väkivaltatilanteissa tulee olla yhteydessä poliisiin.

Tietoisuuden lisääminen häirinnän eri ilmenemismuodoista ja häirintää koskevien toimintaohjeiden laatiminen voi olla osa koulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotietoisessa koulussa vallitsee toimintakulttuuri, jossa häirinnän sivustaseuraajia ei ole, vaan jokainen osaa ja uskaltaa puuttua häirintään ja puolustaa sen kohteeksi joutunutta. Häirinnän ennaltaehkäisy sekä siihen puuttuminen kuuluu kaikille.

Back to top

Sukupuoli ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen. Käsite sukupuolen moninaisuus pitää sisällään kaikki sukupuolet ja sukupuoli-identiteetit, sukupuolipiirteiden variaatiot sekä sukupuolen ilmaisun muodot.

Sukupuolen moninaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa laajentamaan käsitystämme siitä, millaisia voimme ja saamme olla ihmisinä, tyttöinä ja poikina, naisina ja miehinä tai muunsukupuolisina. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittavat lisäämään tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.

Sukupuoli-identiteetti ei aina mahdu kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään

 

Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen vaatii ennakointia ja suunnitelmallisuutta

Koululla ja opetuksen järjestäjällä on velvollisuus puuttua tilanteeseen, joka syrjii tai loukkaa sukupuolivähemmistöön kuuluvaa oppilasta. Velvollisuus ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää puolestaan edellyttää ennakointia ja suunnitelmallisuutta. Vain tällöin koululla ja opetuksen järjestäjällä on valmius ratkaista kohdattavat ongelmatilanteet.

Ennakointi edellyttää tietoisuutta ja osaamista sukupuolen moninaisuudesta. Suunnitelmallisuus puolestaan edellyttää, että koulu kiinnittää erityistä huomiota kyseiseen velvollisuuteen laatiessaan koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman.

Sukupuolen moninaisuus on otettava huomioon koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelmaan voidaan kirjata hyviä käytäntöjä sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai sukupuolipiirteiden variaatioihin liittyvän kiusaamisen ja häirinnän ennaltaehkäisemiseksi. Tasa-arvolain esitöiden mukaan suunnitelmaan olisi hyödyllistä sisällyttää myös kannanotto siitä, että koulu on sitoutunut sukupuolivähemmistöön kuuluvien häirinnän ja muun syrjinnän torjuntaan. 

Jotta kaikki oppilaat voisivat kokea olonsa tervetulleiksi ja turvallisiksi, häirinnän ja syrjinnän poissaolo eivät kuitenkaan yksistään ole riittäviä tavoitteita. Koko kouluyhteisöltä tarvitaan myös moninaisuuden ymmärtämistä ja vastavuoroista arvostamista sekä kohtaamista ihmisenä. Hyvä käytäntö koulussa on esimerkiksi se, että oppilasta puhutellaan hänen valitsemallaan nimellä. Tätä nimeä tulisi käyttää myös koulun arkisissa tietojärjestelmissä, jos samalla pystytään teknisesti varmistamaan, että virallisessa oppilasrekisterissä säilyy myös oppilaan virallinen nimi.

Sukupuolitetut tilat eivät aina sovellu kaikille

Sukupuolivähemmistöön kuuluvalla oppilaalla voi olla tarve muita suurempaan yksityisyyteen. Sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamiseksi ja syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi on siksi tärkeää, että käytettävissä on myös esimerkiksi peseytymis- ja pukeutumistiloja, jotka ottavat hänen tarpeensa huomioon. Tämä luo myös turvallisuuden tunnetta ja tunteen, että oppilas kuuluu aidosti kouluyhteisöön.

Vaihtoehtoisia ratkaisuja kannattaa aina etsiä yhdessä oppilaan kanssa. Löytyykö esimerkiksi vaihtoehtoinen peseytymis- ja pukeutumistila tai voiko tiloja käyttää vuoroissa?

Sukupuolivähemmistöön kuuluminen on yksityisyyden piiriin kuuluva tieto

Juridinen sukupuoli, jossa vaihtoehtoina Suomessa ovat nainen ja mies, on julkinen tieto. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen on sen sijaan yksityisyyden piiriin kuuluva tieto. Sukupuolivähemmistöön kuuluvan oppilaan yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Tasa-arvon edistäminen ei tarkoita sitä, että koulu oma-aloitteisesti ryhtyisi selvittämään oppilaittensa sukupuolivähemmistöön kuulumista.

Back to top

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus tehdä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset.

Koulussa kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan tarpeellisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla turvataan vammaisen oppilaan yhdenvertainen osallistuminen koulun toimintaan. Kohtuullisia mukautuksia voidaan tehdä esimerkiksi järjestämällä luokkatilaan tarpeelliset apuvälineet, kehittämällä opintojen suoritusmahdollisuuksia ja mukauttamalla opetusta. 

Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää

Mukautuksia arvioidessa huomioidaan ensisijaisesti vammaisen henkilön tarpeet. Lisäksi otetaan huomioon opetuksen järjestäjän koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.

Koulun tulee aktiivisesti havaita mukautustarpeita ja tarpeen havaittuaan ryhtyä vuoropuheluun oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa. Lisäksi mukautusarviossa on huomioitava oppilaan vamman tai sairauden kannalta merkittävien asiantuntijoiden näkemykset. Oppilaalla voi olla tarve usealle eri mukautukselle. Mukautukset voivat olla tarpeen opetuksessa tai muussa koulun toiminnassa.

Kohtuullinen mukautus voi liittyä myös koulukuljetuksiin. Jos esimerkiksi vammainen lapsi tarvitsee vammaisuutensa perusteella koulukuljetusta muuhun kuin lähikouluun tai osoitteeseen, joka ei ole hänen virallinen asuinpaikkansa, hänellä voi olla oikeus kuljetukseen kohtuullisena mukautuksena, vaikka kuljetusta ei perusopetuslain 32 §:n mukaan myönnettäisi.

Mukautus voi olla tarpeen myös yllättävässä tilanteessa, kuten koulun hissin rikkoutuessa. Tällaisessa tilanteessa kohtuullisena mukautuksena voi olla esimerkiksi pyörätuolia käyttävän oppilaan luokan siirtäminen opiskelemaan koulun ensimmäiseen kerrokseen.

Lainsäädännössä ei ole vammaisuudesta tyhjentävää määritelmää, vaan käsite on kontekstisidonnainen. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisuus saattaa siten ilmetä eri tavalla eri ympäristöissä.

Back to top

Opetushallitus on antanut 19.9.2022 ohjeen perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä sekä yhteisistä juhlista ja uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa (OPH-3903-2022). Ohjetta laatiessaan Opetushallitus on ottanut huomioon muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja ylimpien laillisuusvalvojien esittämiä kannanottoja.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan koulun opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.

On tärkeää, että koulun toimintakulttuurissa, mukaan lukien juhlat ja muut tilaisuudet, tuetaan oppilaiden ja henkilöstön yhteenkuuluvuutta, myönteistä vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä ja moninaisuutta. Koulun eri tilaisuuksien järjestämisessä on hyvä huomioida laajasti oppilaiden moninaisuus esimerkiksi kulttuurien, katsomusten, uskontojen, kielten ja eri ominaisuuksien osalta.

Koulussa järjestetään useita yhteisiä juhlia, jotka ovat kaikille oppilaille tarkoitettuja. Nämä juhlat eivät voi olla uskonnollisia tilaisuuksia. Koulun yhteiset juhlat ja muut tilaisuudet tulee järjestää siten, että kaikki oppilaat voivat niihin osallistua. Tarkkaa rajaa uskontoon viittaavien elementtien sallitulle määrälle koulun yhteisissä juhlissa ei ole mahdollista antaa.

Juhlan järjestäminen esimerkiksi kirkossa ei sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista. Opetushallituksen ohjeessa korostetaan kuitenkin huolellisen harkinnan tärkeyttä, jos yhteistä juhlaa suunnitellaan järjestettäväksi uskonnollisessa tilassa.

Tarvittaessa oppilaan huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyt, kuten oppilaan siirtyminen toiseen tilaan osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi.

Jos koulussa järjestetään uskonnollinen tilaisuus, tilaisuudelle tulee myös järjestää uskonnoton vaihtoehto ja tiedottaa tilaisuuksista selkeästi ja hyvissä ajoin. Oppilaalla tai huoltajalla tulee olla aito mahdollisuus valita, kumpaan tilaisuuteen osallistuu. Tämä edellyttää, että oppilaalla ja huoltajalla on valintaa tehdessään tieto kummankin tilaisuuden sisällöstä. Eri tilaisuuksiin osallistumista ei myöskään pidä olettaa oppilaan opiskeleman katsomusaineen perusteella. Jos oppilaan ja hänen huoltajansa näkemykset uskonnolliseen tilaisuuteen tai sille vaihtoehtoiseen ohjelmaan osallistumisesta poikkeavat toisistaan, koulu päättää oppilaan etu huomioon ottaen, kumman näkemyksen mukaan toimitaan.

Yhdenvertaisuuden ja turvallisemman tilan toteutumisen kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että koulun juhlissa ja muissa tilaisuuksissa ei kohdistu esimerkiksi eri vähemmistöihin syrjintää edes huumorin varjolla.

Back to top

Koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöllä tavoitellaan koulun sekä laajemmin koko yhteiskunnan kehittymistä inklusiivisemmaksi eli osallistavammaksi.

Osallistava koulu vastaa oppilaan tarpeita

Osallistavassa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhteenkuuluvuutta, yhdenvertaisuutta, moninaisuuden arvostamista ja tasa-arvoa kaikessa koulun toiminnassa. Jokaisella oppilaalla on oikeus ja mahdollisuus kuulua ryhmään, tulla kohdatuksi tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti sekä mahdollisuus osallistua yhteiseen toimintaan omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaan. Osallistava koulu vastaa oppilaan tarpeisiin eikä pakota oppilaita liian kapeaan muottiin. Erilaisilla oppimisen tuen muodoilla voidaan omalta osaltaan toteuttaa jokaisen oppilaan yhdenvertaista oikeutta opetukseen.

Syrjinnän ehkäisyn ohella koulun tehtävänä on ennen kaikkea edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa eli opettaa ja ohjata oppilaita kohti osallistavampaa toimintakulttuuria. Osallistavammalla toimintakulttuurilla tunnistetaan ja puretaan ennakkoluuloja ja yhteiskunnan polarisoitumista sekä opinto- ja ammattialojen eriytymistä. Osallistava toimintakulttuuri edellyttää henkilöstön ymmärrystä siitä, miten esimerkiksi vammaisuuteen, toimintarajoitteisiin, erilaisiin tuen tarpeisiin, alkuperään, ihonväriin, katsomukseen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät henkilöstön omassa toiminnassa ja koulun toimintatavoissa.

Rasismia tuottavat käytänteet on tunnistettava ja purettava

Rasismia ja muuta syrjintää on tunnistettava ja purettava eri yhteyksissä, kuten eri oppiaineissa ja turvallisen oppimisympäristön luomisessa. Oppilailla tulee olla mahdollisuus käsitellä rasismia turvallisessa ympäristössä. Siksi rasismista puhumisen ja sen esiintuomisen tulee olla osa suunnitelmallista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan niin rakenteisiin, käytänteisiin, tekoihin kuin sanoihin, arvoihin ja ajattelumalleihin. Pelkkä rasismiin tai muuhun syrjintään puuttuminen tai niiden kieltäminen eivät riitä. On tunnistettava ja purettava rasismia tuottavia rakenteita, prosesseja, arvoja, ajattelumalleja ja sanoja, joita luomme tai käytämme päivittäin.

Oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun päätöksentekoon mm. luokkakokousten, oppilaskunta-, tukioppilas- ja sovittelutoiminnan kautta. Kouluilla tulee olla järjestettynä rakenteet, joissa kaikilla oppilailla on mahdollisuus olla mukana oman ikätasonsa mukaisessa päätöksenteossa. Oppilaiden tekemien aloitteiden toteutuminen tulee tehdä näkyväksi, kuten myös perusteet, jos aloitteita ei voida toteuttaa.

Koulun oltava helposti lähestyttävä

Koulussa on hyvä miettiä, miten koulun toiminta tehdään kaikille huoltajille helposti lähestyttäväksi ja kaikki perhemuodot huomioivalla tavalla. Koulussa tulee myös olla valmius rakentaa yhteistyö kiireellisesti sijoitettujen lasten ja huostaanotettujen lasten asumisyksikköjen kanssa. Yhteistyössä huoltajien kanssa tulee tunnistaa ja purkaa mahdollisia toiseuttavia olettamuksia ja käytänteitä, jotka voivat kummuta eriarvoistavista ajatusmalleista tai stereotypioista.

Osallistava ja yhdenvertainen toimintakulttuuri on tärkeää kaikessa koulun toiminnassa – myös esimerkiksi välitunneilla ja kouluruokailussa. Huolehditaanko siitä, että erityisruokavaliota noudattava henkilö ei joudu kouluruokailussa muita huonompaan asemaan? Miten koulussa tuetaan oppilaiden positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden toteutumista, kuten positiivisen uskonnonvapauden turvaamaa mahdollisuutta pukeutua uskontoonsa liittyviin symboleihin tai vaatteisiin ja negatiiviseen uskonnonvapauteen kuuluvaa oikeutta olla osallistumatta uskonnollisiin tilaisuuksiin?

Back to top

Oppikirjoilla ja muilla oppimateriaaleilla on merkittävä vaikutus oppilaiden käsitykseen sukupuolesta, sukupuolirooleista, ihonväristä, katsomuksesta, terveydentilasta ja muista erilaisia ominaisuuksia omaavien henkilöiden asemasta yhteiskunnassa.

Työtapojen ja oppimisympäristöjen monipuolisuudella varmistetaan myönteisiä oppimiskokemuksia. Oppimateriaalien valinnassa on kiinnitettävä huomiota sisällön monimuotoisuuteen sekä kuvastossa että tekstissä. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa huomioivassa oppimateriaalissa esiintyy eri värisiä, moninaisesti eri sukupuolia olevia, eri tavoilla kommunikoivia, vammaisia ja eri kulttuuri- ja katsomustaustoista tulevia ihmisiä erilaisissa tehtävissä ja rooleissa. Ilmiöitä ja ihmisiä on hyvä tarkastella monista eri näkökulmista ja haastaa totuttuja ajatusmalleja siitä, miten hahmotamme ja selitämme maailmaa.

Tasa-arvolain mukaan opetusaineiston tulee edistää tasa-arvoa.

Esimerkiksi vammaisella oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät avustajapalvelut ja apuvälineet, jotta oppimateriaali olisi kaikille saavutettava.

Back to top

Oppilaan ominaisuudet, kuten sukupuoli, ihonväri, uskonto, äidinkieli tai terveydentila voivat vaikuttaa siihen, millaisia kuvia ja malleja ihmisyydestä, osaamisesta ja uramahdollisuuksista hänelle koulussa tarjotaan. 

Tämän tuloksena oppilas saattaa kokea koulussa turvattomuutta, osattomuutta, väheksyntää ja yksinäisyyttä. Ennakko-olettamat voivat tarkoittaa esimerkiksi sisäistettyä käsitystä tietyn sukupuolen, ihonvärin, uskonnon tai äidinkielen paremmasta sopivuudesta johonkin asiaan, tehtävään tai asemaan. Ne voivat näyttäytyä myös odotuksina ja oletuksina siitä, miltä henkilöiden kuuluisi näyttää ja miten heidän pitäisi käyttäytyä ja puhua. Erilaiset ennakko-olettamat voivat rajoittaa toimintaamme valinnoistamme riippumatta.

Jokaisen on voitava olla oma itsensä

Esi- ja perusopetuksen tehtävänä on mahdollistaa se, että jokainen voi olla oma ainutlaatuinen itsensä. Opetuksessa tulee tunnistaa olemassa olevia odotuksia ja oletuksia ja purkaa niitä. Opetus ei saa ylläpitää oppilaita rajoittavia normeja, ja tähän vaaditaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisuutta. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoinen opetus perustuu herkkyydelle tunnistaa yksilöllisyys ja persoonallisuus jokaisessa oppijassa.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisessa opetuksessa tunnistetaan ja puretaan eriarvoistavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita. Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisuus vaatii pitkäjänteistä työtä, ja sitä on tärkeää edistää koulun johtamisella, johdonmukaisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelulla sekä riittävällä opettajien täydennyskoulutuksella.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisessa opetuksessa opettaja tiedostaa ja pyrkii luopumaan mahdollisista eriarvoistavista ja stereotyyppisistä käsityksistään, jotka ilmenevät asenteissa, käyttäytymisessä sekä siinä, miten oppilas kohdataan yksilönä. Eriarvoistavat prosessit, teot ja sanat saattavat jäädä piiloon koulussa, jos ihmisten ominaisuuksista ja niiden vaikutuksista ei puhuta.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoinen opettaja:

  • ymmärtää eriarvoistavia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä sekä tietää, että niihin voi vaikuttaa
  • tunnistaa omia taipumuksiaan suhtautua oppilaisiin eri tavoin oppilaiden ominaisuuksien mukaan
  • antaa oppilaille tilaa olla omanlaisensa ilman stereotyyppisiä odotuksia
  • osaa tukea oppilaan kasvua ja identiteetin rakentumista silloinkin, kun oppilas on epävarma identiteetistään tai kuuluu johonkin vähemmistöön
  • purkaa työyhteisössään opetuksen toiseuttavia ajattelu- ja vuorovaikutusmalleja sekä käytäntöjä
  • osaa analysoida oppilaiden kanssa vähemmistöjen kohtaamia rakenteellisia, eriarvoistavia tekijöitä
  • edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta aktiivisesti omassa luokassaan ja kouluyhteisössään valitessaan oppimateriaaleja, työtapoja ja yhteistyökumppaneita
  • kehittää koulun toimintakulttuuria tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisemmaksi sekä osallistuu koulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun.

Oppilaanohjauksen tunnistettava jokaisen oppilaan yksilöllisyys

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisen opetuksen ja ohjauksen tavoitteena on, etteivät opetuksen ja ohjauksen käytännöt luo tai ylläpidä oppilaiden jakoa erillisiin ryhmiin heidän ominaisuuksiensa mukaan. Oppilaita ohjataan esimerkiksi yksilöllisiin jatkokoulutusvalintoihin.

On tärkeää, että koulu on mukana purkamassa opetuksen ja oppilaanohjauksen avulla stereotyyppisiä eri ammatteja ja oppiainevalintoja koskevia käsityksiä. Ohjaavan henkilökunnan on myös tunnistettava mahdolliset omat ennakkokäsityksensä ja niiden vaikutus ohjaustyöhön.

Koulun on rohkaistava oppilasta tekemään yksilöllisten ominaisuuksiensa, vahvuuksiensa ja motivaatiotekijöidensä perusteella ennakkoluulottomia oppiaine-, suuntautumis- ja uravalintoja. Oppilasta tuetaan näin hakeutumaan myös aloille, joilla oppilaan oma sukupuoli tai muu ominaisuus on vähemmistönä, jos se on hänen toiveidensa mukaista.

Erityiseksi haasteeksi on havaittu oppilaan etnisen taustan vaikutus siihen, mihin suuntaan häntä ohjataan opinnoissa. Vammaisten oppilaiden kohdalla on tehty samansuuntaisia havaintoja. Vammaisia nuoria saatetaan myös lähtökohtaisesti ohjata erityiskouluihin tai erityisopintoihin. 

Oppilaanohjaajien ja muiden opetushenkilöstöön kuuluvien on tarkasteltava kriittisesti omia ennakko-oletuksiaan oppilaiden soveltuvuudesta eri aloille. Oppilaanohjaajan on tiedostettava tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja omaksuttava sukupuolitietoinen lähestymistapa ohjaukseen.

Opetuksessa ja ohjauksessa pidättäydytään kategorisoimasta oppilasta hänen ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisuus konkretisoituu ohjaajan toiminnassa: hänen kyvyssään kuulla, kuunnella ja havaita oppilasta, tehdä hänestä tulkintoja sekä käydä vuoropuhelua oppilaan kanssa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisen ohjauksen keskeinen päämäärä, oppilaan toimijuuden ja toimintakyvyn vahvistuminen, merkitsee hänen kykyään tehdä mielekkäitä oppiaine- ja muita valintoja ja merkityksellisiä suunnitelmia, jolloin eri ominaisuudet eivät asetu tiedostamattomaksi rajoitteeksi tai esteeksi.

Ohjaajan on hyvä pohtia, merkitseekö toimijuuden vahvistuminen ja toimintakyvyn lisääntyminen eri oppilaiden kohdalla erilaisia asioita. Onko oppiainevalinta, koulutusura tai ammatti määräytynyt jo etukäteen oppilaan ominaisuuksien mukaan, ja johdattelevatko nämä käsitykset ohjausprosessin kulkua? Henkilökohtaisessa ohjauksessa liikutaan alueella, mikä edellyttää ohjaajalta erityistä herkkyyttä tunnistaa oppilaan identiteettiin ja arvoihin liittyviä pohdintoja ja niiden merkityksiä oppilaan tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa ja valinnoissa. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoinen ohjaus perustuu vuoropuheluun oppilaan kanssa ja edistää kriittistä pohdintaa arvoista, uskomuksista ja oletuksista.

Back to top

Esteettömyyden ja saavutettavuuden edistäminen lisää yhdenvertaisuutta. Esteettömyydellä tarkoitetaan lähinnä fyysistä ympäristöä, kuten rakennuksia, ulkoalueita ja julkisia liikennevälineitä. Esi- ja perusopetuksessa esteettömyys tarkoittaa fyysisten tilojen miettimistä niin, että kuka tahansa yksilöllisistä ominaisuuksistaan riippumatta voi osallistua opetukseen ja koulun muuhun toimintaan. Esteettömän reitin ei tule tarpeettomasti erottaa vammaista lasta muusta ryhmästä. Esteettömiä sisäänkäyntejä ei tulisi esimerkiksi sijoittaa rakennusten taakse, vaan esteettömien reittien on lähtökohtaisesti oltava yleisesti käytössä olevia reittejä.

Saavutettavuudella tarkoitetaan aineetonta ympäristöä, kuten tietoa, verkkosivuja, palveluja ja asenteita. Pedagoginen esteettömyys puolestaan tarkoittaa opetuksen avoimuutta ja oppilaiden moninaisuuden ja erilaisten edellytysten huomioimista opetuksessa.

Saavutettavuuteen liittyy myös käytetty kieli. Selkokieli on erityinen kielimuoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Selkokieltä voi sekä kirjoittaa että puhua.

Koulussa niin fyysisen ympäristön kuin vaikkapa opetusmateriaalin pitää olla kaikille sopivia ja kaikkien saatavilla riippumatta oppilaan toimintakyvystä. On lisäksi muistettava, että myös oppilaiden huoltajilla voi olla erilaisia tarpeita esteettömyyteen, saavutettavuuteen ja monikanavaisuuteen liittyen. 

Esteetön liikkuminen on sitä, että: 

  • piha- ja liikennealueella voi liikkua vaivattomasti
  • rakennuksiin pääsee helposti sisään
  • koulurakennuksessa voi esteettömästi liikkua ja toimia (esimerkiksi hissit ja esteettömät vessat)
  • kuunteluympäristön akustiikka toimii hyvin
  • ohjeet ja opasteet ovat selkeät
  • pihalla on esteettömiä leikkivälineitä.

Jotta koulun tilat olisivat esteettömiä, tulee huomiota kiinnittää sisä- ja ulkotilojen ympäristöön monesta näkökulmasta. Esteettömyydessä tulee huomioida muun muassa liikkumiseen, näkemiseen, kuulemiseen, ymmärtämiseen, turvallisuuteen, mahdollisen apuvälineen käyttöön, lasten kokoeroihin sekä hahmottamiseen liittyviä seikkoja. Tilojen kulkuväylien leveys ja pintamateriaalit vaikuttavat siihen, miten niissä pääsee tai mahtuu liikkumaan esimerkiksi pyörätuolilla. Ovatko pihan leikkivälineet kaikkien lasten tavoitettavissa? Onko sisäänkäynneillä mahdollisuus käyttää luiskaa? 

Esteettömyyttä voidaan edistää materiaali- ja välinevalinnoilla. Erilaiset pintamateriaalit ja värit auttavat erottamaan reittejä, alueita ja toimintoja toisistaan esimerkiksi henkilölle, joka on heikkonäköinen. Myös erilaiset pysyvät äänet, kuten ulkona tuulikello, voivat toimia äänimajakkana tietyn leikkipaikan sijainnille. Tilojen reunoja voi merkitä värillä, joka eroaa selkeästi muusta ympäristöstä, kertomaan kompastumis- tai putoamisvaarasta.

Ympäristössä tulee ottaa huomioon myös aistien yli- ja aliherkkyydet. On hyvä kiinnittää huomiota muun muassa valaistukseen ja mahdollisuuteen säätää sitä sekä ääntä vaimentaviin pintamateriaaleihin, tilojen tuulettamiseen ja mahdollisuuteen muokata tiloja esimerkiksi kääntämällä pöytä lapselle sopivaan suuntaan. 

Saavutettavuus esi- ja perusopetuksessa merkitsee sitä, että oppilas tai huoltaja voi valita eri tapoja kommunikoida sekä saada tietoa ja palveluja. Opetusta ja informaatiota pitää voida saada eri kanavien kautta, kuten sähköisesti ja painetussa muodossa. Saavutettavat digitaaliset palvelut ovat loogisia ja helppokäyttöisiä. Ne ottavat huomioon erilaiset toimintarajoitteet, kuten aistirajoitteet ja liikunnalliset sekä kognitiiviset rajoitteet. Saavutettava digitaalinen sisältö on selkeää ja ymmärrettävää, ja se on luettavissa ruudunlukuohjelmalla.

Saavutettavuus ja esteettömyys ovat tärkeitä periaatteita, joiden toteutuminen edellyttää koululta rakentavaa ja yhdenvertaisuutta edistävää toimintakulttuuria. Koko kouluyhteisön tulee huolehtia kaikkien oppilaiden osallistamisesta kouluyhteisön toimintaan huolimatta heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan.

Saavutettavassa ja esteettömässä koulussa voi: 

  • saada opetusta ja ohjausta omien tarpeiden mukaan
  • osallistua kaikkeen toimintaan koulussa ja käyttää erilaisia opiskeluhuollon palveluita
  • saada yksilöllistä ohjausta ja tukea opintojen etenemiseen
  • liikkua esteettömästi
  • osallistua kaikille retkille
  • käyttää opinnoissa tarvittavaa tietotekniikkaa, viestintäkanavia ja oppimateriaaleja.

Käytettävissä olevia keinoja esteettömyyden ja saavuttavuuden varmistamiseksi ovat muiden vaihtoehtojen ohessa: 

  • induktiosilmukka
  • äänentoistojärjestelmät
  • ruudunlukuohjelma
  • suurennusohjelma
  • riittävä ja häikäisemätön valaistus
  • esteetön näkyvyys
  • selkokieli
  • äänitteet
  • viittomat ja tukiviittomat
  • kirjoitustulkkaus
  • videoiden tekstitykset
  • kuvallinen kommunikaatio
  • erityiset koejärjestelyt, kuten lisäaika kokeessa, kokeen pilkkominen tai suullinen koe
  • monipuolinen opetus
  • häiriötön tila
  • tietokoneen käytön salliminen
  • mahdollisuus edetä omaan tahtiin.

Selvitys ja viranomaisratkaisuja sekä -kommentteja:

Back to top