Koululla on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien mukainen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Työn tueksi koulun on laadittava sen toiminnan kehittämiseen tähtäävä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelmalla varmistetaan, että koulussa tehdään järjestelmällistä ja suunnitelmaan perustuvaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä.

 

Koulussa tehtävä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö on jatkuva prosessi, jonka tarkoitus on kehittää koulun toimintaa. Työn tueksi laadittavaan koulukohtaiseen suunnitelmaan kirjataan toimet tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelulla luodaan yhteinen käsitys siitä,

  • millainen on yhdenvertainen ja tasa-arvoinen koulu
  • mitkä asiat koulussa edistävät yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa
  • mitkä asiat estävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista
  • miten koulussa ehkäistään syrjintää ja häirintää, ja miten niihin puututaan.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön onnistumisen kannalta on tärkeää, että työ perustuu koulun ja sen oppilaiden tarpeisiin. Siksi työn on aina oltava koulukohtaista.

Back to top

Koulun toiminnan kehittämiseen tähtäävä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelu tehdään koko koulun yhteistyönä vastaamaan koulun ja sen oppilaiden tarpeita. Koulun omia tarpeita vastaava suunnitelma perustuu koulun tilanteen kartoitukseen ja arviointiin. Koulukohtainen suunnitelma painottaa tärkeimmiksi valittuja toimia.

Suunnitelma laaditaan aina vastaamaan koulun omia tarpeita

Koulukohtaisesti laadittu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma tarjoaa mahdollisuuden kehittää ymmärrystä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoisesta koulusta, jossa hyvät ajatukset saadaan muuttumaan arkipäivän teoiksi. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma voi – hyvin tehtynä – toimia työkaluna siinä järjestelmällisessä, suunnitelmallisessa ja tavoitteellisessa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävässä työssä, jota koulussa tarvitaan. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävä työ tulisi nähdä mahdollisuutena arvioida ja kehittää koulun toimintaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta.

Oman koulun näköinen suunnitelma lisää koko kouluyhteisön sitoutumista yhteisesti sovittujen toimenpiteiden toteuttamiseen. Kyse on konkreettisista teoista, jotka tosiasiallisesti edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koulun arjessa. Suunnitelma-asiakirjan laatiminen ei siis ole itsetarkoituksellista, vaan suunnitelman toteutumista mitataan siinä, miten se tukee ja ohjaa koulun tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävää työtä ja saa aikaan tarvittavia muutoksia.

Koulukohtaisuuden saavuttamiseksi ei riitä se, että koulun suunnitelma hyväksytään koulun omassa päätöksentekomenettelyssä tai se, että suunnitelma tulee koulun vuosisuunnitelman liitteeksi, jos suunnitelma ei perustu koulussa tehtyyn arviointiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilanteesta tai jos suunnitelman toimenpiteitä ei ole valittu tämän arvioinnin pohjalta.

Back to top

Koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma laaditaan aina yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden kanssa. Oppilaille on luotava mahdollisuus osallistua koulussa tehtävään työhön alusta lähtien. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö on jokaisen kouluyhteisöön kuuluvan henkilön asia, eikä työtä voi ulkoistaa.

Yhdenvertaisuuslain mukaan opetuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän koulun on lisäksi varattava oppilaiden huoltajille mahdollisuus tulla kuulluksi suunnitelmaan sisällytetyistä edistämistoimenpiteistä.

Suunnitelma laaditaan aina yhteistyönä

Suunnitelman laatimista, seuraamista ja arviointia varten on hyvä punnita tarvetta perustaa työryhmä, jossa ovat edustettuina rehtori, opetushenkilöstö, monialainen koulukohtainen opiskeluhuoltoryhmä, muu koulun henkilökunta sekä oppilaat ja huoltajat. Tehtävät voidaan myös antaa jo olemassa olevalle ryhmälle, kuten esimerkiksi monialaiselle koulukohtaiselle opiskeluhuoltoryhmälle. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän toimintakulttuurin luominen sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman toteuttaminen koulun arjessa eivät kuitenkaan ole vain yksittäisen ryhmän vastuulla, vaan koulun toimijat luovat ne yhdessä.

Edustuksellisten ryhmien lisäksi koulussa olisi hyvä olla arkisen vaikuttamisen paikkoja oppilaille. Suunnitelman sisältöjen käsittelyn tulisi lisäksi olla moninäkökulmaista. Vain yhtä ja pysyvää “oppilaan näkökulmaa” ei ole, vaan koulussa on useita oppilaiden näkökulmia. On tärkeää huolehtia siitä, että jokainen oppilas voi halutessaan vaikuttaa koulun asioihin.

Back to top

Suunnittelutyöhön sisältyy kaikki yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain mukaiset syrjintäperusteet huomioiva, kattava selvitys koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilanteesta. Lisäksi perehdytään edelliseen koulukohtaiseen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan ja arvioidaan sen toteutumista.

Koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilannetta on hyvä kartoittaa monella tavalla. Tärkeintä on selvittää oppilaiden näkemys ja kokemus siitä, miten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutuvat omassa koulussa. Menetelmiä valitessa on tärkeää miettiä, millaista tietoa eri menetelmät tuottavat – ja keistä. Esimerkiksi on hyvä arvioida, saadaanko menetelmillä tietoa eri vähemmistöryhmiin kuuluvien oppilaiden erityistarpeista. Oppilaiden näkemysten kartoittamisen ohella koulussa voidaan toteuttaa kysely oppilaiden huoltajille.

Selvitetään miten oppilaat kokevat yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutuvan omassa koulussaan

Oppilaiden näkemyksiä arvioitaessa voidaan esimerkiksi kysyä oppilaiden kokemuksia koulun ilmapiiristä, opetuksesta ja arvioinnista, syrjintä- ja häirintäkokemuksista sekä toiveista ja kehittämisideoista yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Tilanteen kartoittaminen voi vaatia sitä, että aluksi oppilaiden kanssa keskustellaan oppitunneilla siitä, mitä syrjintä on, mitä kaikkea yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tarkoittavat ja miten ne näkyvät koulussa. Erityisesti nuorimpien oppilaiden kanssa keskustelu on hyvä menetelmä.

Koulussa voidaan toteuttaa kirjallinen, esimerkiksi sähköinen, kysely, joka soveltuu hyvin vanhempien oppilaiden osallistamiseen. Kysymisen tapoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Syrjintään liittyvät käsitteet eivät välttämättä ole oppilaille tuttuja, joten asioista kannattaa keskustella konkreettisella tavalla.

Kyselyiden tuloksista on hyvä huomioida, että tilanne ei ole hyvä, vaikka vain pieni osuus kyselyyn vastanneista ilmoittaisi kohdanneensa tai havainneensa häirintää. Yksikin häirintää kohdannut henkilö on liikaa. Jos häirintää havaitaan, saatetaan koulun tietoon tai siitä raportoidaan esimerkiksi kyselyssä, on koulun ja opetuksen järjestäjän ryhdyttävä toimenpiteisiin häirinnän poistamiseksi.

On myös hyvä ottaa huomioon, että osalle oppilaista häirinnästä, syrjinnästä tai kiusaamisesta voi olla helpompaa kertoa esimerkiksi oppilaille soveltuvan sähköisen ilmoituskanavan kautta kuin suullisesti. Koulun kannattaa pohtia, mitkä olisivat koulun oppilaiden tarpeisiin sopivat matalan kynnyksen vaikuttamistavat.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilanteen arviointia tulisi tehdä moniperusteisesti eli huomioida tilanteita, joissa henkilö saattaa joutua huonompaan asemaan useamman kuin yhden syrjintäperusteen perusteella, sekä risteävän ja kumulatiivisen syrjinnän osalta. Risteävästä syrjinnästä on kyse, kun henkilö joutuu huonompaan asemaan useamman syrjintäperusteen samanaikaisen läpileikkaavan vaikutuksen perusteella. Syrjintä on kumulatiivista, kun samassa tilanteessa tulee syrjityksi useamman erillisen perusteen johdosta. Intersektionaalinen tarkastelutapa ottaa huomioon samanaikaisesti useita henkilöön liittyviä tekijöitä, kuten yhteiskuntaluokan, etnisen alkuperän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja iän.

Taustatietoa voidaan saada erilaisista tilastoista, mikäli tilastot on eritelty siten, että ne tarjoavat aineistoa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tarkasteluun. Pelkän tilastotiedon tai valtakunnallisen kyselyn, kuten esimerkiksi Kouluterveyskyselyn, käyttäminen tilanteen kartoittamiseksi ei kuitenkaan riitä. Suunnitteluprosessiin sisältyvän arvioinnin lisäksi selvityksessä tulee huomioida arjessa esiin nousseita yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumiseen liittyviä haasteita.

Back to top

Kartoitusaineiston pohjalta valitaan koulukohtaiset kehittämiskohteet ja toimenpide-ehdotukset. Näistä valitaan toteutettaviksi sopiva määrä tavoitteita tukevia toimenpiteitä.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustilanteen kartoitus nostaa esille tarpeet, jonka pohjalta asetetaan tavoitteet koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyölle. Tavoitteiden toteuttamiseksi sovitaan kehittämistoimet ja aikataulu toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä nimetään vastuuhenkilöt. Koulun omien tarpeiden mukaan valittujen koulukohtaisten toimenpiteiden tulee olla konkreettisia ja selkeitä. Lisäksi niiden tulee olla sellaisia, että niiden toteutumista voidaan seurata ja mitata. Liian yleiselle tasolle jäävät ympäripyöreät kehittämisideat eivät edistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. 

Valittaessa kehittämiskohteita ei voida sivuuttaa kartoituksessa esiin nousseita merkittävimpiä tai laajasti esiintyviä kysymyksiä. Toimenpiteiden on lisäksi täytettävä sekä yhdenvertaisuuslain että tasa-arvolain velvoitteet. Koulun voi kuitenkin olla hyvä keskittyä muutamaan tärkeimpään esiin nousseeseen ongelmaan kerrallaan ja valita niihin sopivat konkreettiset toimenpiteet sen sijaan, että yritettäisiin ratkaista liian monta asiaa samanaikaisesti. 

Tiedon lisääminen yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta voi olla yksi tavoite, jonka toteuttamiseksi valitaan konkreettinen toimenpide. Jos koulussa uupuu selkeä ohjeistus häirintätilanteista ilmoittamiseen ja häirintätilanteisiin puuttumiseksi, voi yksi toimenpide olla ohjeiden laatiminen ja niistä viestiminen koko henkilö- ja oppilaskunnalle.

Back to top

Kun konkreettiset edistämistoimenpiteet on valittu, ne kirjataan koulukohtaiseksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaksi. Suunnitelma voidaan dokumentoida eri tavoin. Pääasia on, että suunnitelma on konkreettinen ja ymmärrettävä, ja että suunnitelman esitystapa kannustaa oppilaita, huoltajia ja koulun henkilökuntaa sitoutumaan suunnitelman toteutukseen. Myös seurannan ja valvonnan kannalta on keskeistä, että lainsäädännön edellyttämät seikat ovat helposti löydettävissä.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma hyväksytään opetuksen järjestäjän oman päätöksentekokäytännön mukaisesti. Koulun johdon tehtävänä on varmistaa, että hyväksytystä suunnitelmasta ja suunnitelmaan kirjatuista edistämistoimenpiteistä tiedotetaan koulun henkilökunnalle, koulun oppilaille ja heidän huoltajilleen. Tiedottamisen kanavana on hyvä käyttää koulun käytössä olevien sähköisten viestimien lisäksi koulun yhteisiä kokouksia, tilaisuuksia ja vanhempainiltoja.

Back to top

Vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma laaditaan määräajoin, toteutetaan suunnitelmaa joka päivä koulun arjessa. Sovittujen toimenpiteiden tehokas toimeenpano vaatii koko kouluyhteisön sitoutumista ja johdon varauksettoman tuen.

Suunnitelman toteuttamista tulee myös seurata säännöllisesti. Nimettyjen vastuuhenkilöiden tehtävä on huolehtia siitä, että edistämistoimet etenevät sovitusti. On varmistettava, että hyvät ajatukset muuntuvat arkipäivän teoiksi.

Suunnitelmaa toteutetaan joka päivä koulun arjessa

Kouluvuoden lopuksi on hyvä arvioida, miten pitkälle on edetty sekä tarvittaessa tarkentaa jatkosuunnitelmia. Koulun johto vastaa siitä, että työ etenee tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteiden toteutuksessa ilmenee haasteita, on arvioitava, mistä tämä johtuu ja onko toimenpidettä muutettava tai tarkennettava.

Koulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä saatetaan myös kyseenalaistaa tai vastustaa. Osa henkilöstöstä saattaa kokea yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän työn turhana tai kokea työn kritiikkinä omaa toimintaansa kohtaan. Näissä tilanteissa koulun johdon ja opetuksen järjestäjän on osoitettava selkeä tukensa koulussa tehtävälle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyölle. Tältä osin voidaan myös todeta, että opetuksen järjestäjän ja koulun velvollisuudet perustuvat lainsäädäntöön sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Back to top