Monimateriaalinen oppiaine tarvitsee monipuoliset oppimisympäristöt ja välineet. Oppimista tapahtuu myös koulumiljöön ulkopuolella.

Kuvituskuva, tyttö on nostamassa kätensä ylös
Photo: Niina Rodionoff

Oppimisympäristöajattelun mukaan keskiössä on oppija ja oppiminen, ei enää opettaja ja opettaminen. Käsityön oppimisympäristö on paljon laajempi käsite kuin käsityöluokat. Oppimisympäristön tulee ilmentää yhteyttä ympäröivään yhteiskuntaan. Käsityön oppimisympäristöt ovat ilmentäneet omaa yhteiskuntaansa hyvin silloin, kun jako miesten/poikien ja naisten/tyttöjen töihin kuului aikakauden ajatteluun. Oppiaineen sukupuoleen liittyvä tausta on hyvä tiedostaa. Oppimisympäristöjen toteutusta voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta.

Oppimista tapahtuu kaikkialla. Koko koulumiljöö kehittää oppilaan käsitystä rakennetusta esineympäristöstämme ja siihen liittyvistä teknologioista. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaiden erilaisia kiinnostuksen kohteita painotetaan ja korostetaan yhteisöllistä toimintaa. Kuinka mahdollistaa käyttäjälähtöisyys ja yhteisöllisyys tekemättä tasajakoa teknisen työn työtapojen ja tekstiilityön työtapojen materiaaleihin, vaikka koulun oppimisympäristöt siihen helposti ohjaavat? Monissa kouluissa käsityön oppimisympäristöjä ei ole mahdollista käyttää alkuopetukseen, vaikka käsityön alkuopetuksen tuntimäärät on lisääntyneet. Tällöin kouluun voi esimerkiksi varustaa erillisen pajan alaluokille, jossa välineet ovat valmiina ja likaisempikin työskentely on mahdollista. Mahdollista on myös on varustaa erillinen siirreltävä käsityön yksikkö, jossa työkalut ja materiaalit kulkevat mukana. Majanrakennus ja muu luonnossa tehtävä käsityö ja yhteistyö muiden toimijoiden kansassa laajentavat toimintamahdollisuuksia. Mikäli kunnassa ei päätetä sijoittaa lisätunteja taide- ja taitoaineiden valinnaisten resurssista yläkoulun käsityöhön, kannattaa yläkoulun käsityön oppimisympäristöjä ja opettajia hyödyntää entistä enemmän myös alakoulun opetuksessa, jos se on mahdollista. Tekstiilityön työtapojen toimintojen siirto teknisen työn työtapojen oppimisympäristön yhteyteen onnistuu monessa koulussa pienellä satsauksella (ks. Käsitäksää-hanke).

Back to top

Kokonaisen käsityöprosessin eri työvaiheissa on hyvä toimia erilailla. Minkälainen on paikka, jossa ideat lähtevät pursuamaan ja jossa oppilaat pystyvät vaihtamaan ajatuksiaan omista töistään keskenään? Näitä kysymyksiä voi miettiä vaikka koko koulun tai luokan yhteisöllisissä sisustusprojekteissa. Oppilaan kokemuksia luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä voi hyödyntää opetuksessa monipuolisesti ottamalla oppilaiden oma tai koulun mobiiliteknologia käyttöön havainnoinnissa ja tiedonhankinnassa. Oppimiskokemukset voi kerätä blogiin, vlogiin, wikiin tai portfolioon.

Hankkimalla käsityön oppimisympäristöön action-kameran saa ongelmanratkaisuprojektien prosesseista mielenkiintoisia dokumentteja. Tuotekuvausta varten voi hankkia kokoon taiteltavan valoteltan ja spottivalot, jolloin käsityön tuotekuvauksen laatu paranee ja rikastaa yhteistyötä muiden oppiaineiden kanssa. Mallikuvausta varten oppimisympäristöön voi hankkia myös taustakankaat ja järjestelmäkameran jolloin kuvien jatkokäsittely ja innovaatioiden esittely monipuolistuu. Opettajien tai oppilaiden tekemistä videoista voi tehdä työohjeita eri laitteille QR-koodin taakse, jolloin oppimisympäristö tukee myös muistamista ja tiedon kertaamista. Oppimisen esittely monipuolistuu perinteisen vitriinin lisäksi koulun auloihin hankittavan info-tv:n tai internetin kautta. Silloin kun oppilas osaa esittää mitä hän on tehnyt, on hän oppinut.

Back to top

Esimerkki yhteisöllisen toiminnan rikkaudesta voi lähteä oppiainetta opettavien opettajien toimesta. Oppiva yhteisö on monipuolisesti tekemisissä keskenään. Yhteistoiminnalliset ja eri oppiaineita yhdistävät projektit vertaisryhmien, eri-ikäisten oppilaiden ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa aukaisevat ovia ympäristön monipuoliseen tarkasteluun. Käsityössä kekseliästä kokeilua ja kehittelyä on vahvistettava. Turvallisuutta luovassa ilmapiirissä virheen tekeminen on sallittua. Turvallisen virtuaalisen yhteisön takaa esimerkiksi Pedanet tai MoViE (Mobile Video Experience), jotka molemmat ovat suomalaisten yliopistojen kehittämiä sosiaalisen median palveluja, joka mahdollistavat yhteisöllisten digitaalisten tarinoiden tekemisen ja jakamisen.

Oppimisympäristön tulee tarjota mahdollisuus hyödyntää uusia opetus- ja oppimisprosessin moninaistuvia mahdollisuuksia. Maailmanlaajuisesti koulutuksessa on otettu käyttöön MIT:ssä kehitelty FabLab (fabrication laboratory) -konsepti. Kyseessä on pienimuotoinen työpaja, jossa on tarjolla esimerkiksi laserleikkuri, cnc-jyrsin, vinyylileikkuri, kirjova ompelukone, 3D-tulostin ja erilaista prototyyppien testaamiseen liittyvää elektroniikkaa perinteisten käsityökalujen ohella. Esimerkiksi laserleikkuri on lähtökohdiltaan monimateriaalinen laite. Sillä voi esimerkiksi leikata kankaanpainantaan tarkat sabluunat tai puuttuvat osat robottikouriin. 3D-tulostimella taas syntyy niin nappi paitaan kuin vedin laatikkoon. Tällaisten esivalmistavien laitteiden käyttö liittyy molempien perinteisten käsityön työtapojen opetukseen. Yhteisöllisesti uuden omaksuminen on helpompaa.

Back to top

Jaksot teknisen työn ja tekstiilityön työtapojen oppimisympäristöissä voidaan suunnitella joustavasti. Oppimistehtävien aloituksessa ja käsityöprosessin arvioinnissa on molempien käsityön työtapojen opettajien panos tärkeä. Perinteinen pannunalusta avautuu monimateriaaliseksi oppimistehtäväksi, jos sitä lähestytään esimerkiksi turvallisuuden näkökulmasta.

Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa tehdään tiedonhankintaa ja kokeiluja, miettien tuotteen käytettävyyteen liittyvää ympäristöä, käyttäjää ja tuotetta. Itse tuote voi valmistua huovasta, virkatusta langasta, puusta, metallista tai joidenkin näiden materiaalien yhdistelmistä.

Yhteisprojektien ei tarvitse sisältää molempia käsityön työtapoja, mutta sitä ei voi sulkea pois mahdollisuuksien joukosta. Oppilas voi esimerkiksi valita laajahkosta, opettajien yhdessä esittelemästä materiaalitarjonnasta omaan suunnitelmaansa sopivat materiaalit.

Oppiminen voi liittyä myös sellaiseen käsityön tekniikkaan, jota voi toteuttaa molemmilla käsityön työtavoilla.  Esimerkiksi elektroniikan perusteita voi oppia toteuttamalla sen opetusta samanaikaisesti molempien työtapojen oppimisympäristöissä. Teknisen työn työtavoissa opitaan, kuinka komponentit juotetaan kiinni piirilevyyn, ja tekstiilityön työtavoissa opitaan, kuinka komponentit ommellaan kiinni kankaalle sähköä johtavalla langalla (e-tekstiilit).

Oppilaan itseilmaisun mahdollisuudet luovat hyvinvointia ja parhaimmillaan toisiaan täydentävät käsityön perinteet rikastuttavat ymmärrystä elinympäristön laatuun vaikuttavista tekijöistä. Uuden koulun tai peruskorjauksen lähestyessä kannattaa miettiä miten monimateriaalisen käsityön kokonaisuus parhaiten voidaan opettaa.

Back to top

Jotta opettajalle jää oppilaan henkilökohtaisen prosessin ohjaamiseen riittävästi aikaa on opetustiloissa hyvä olla oppilaalle itseohjautuvasti käytettävää materiaalia, esimerkiksi rakentelusarjoja sähköopin ja mekaniikan opetteluun sekä robotiikkaan tutustumiseen, aineistoa materiaalin tuntemukseen, välineitä dokumentointiin ja virikkeitä ideointiin. Työvälineiden selkeä järjestys ja nimikointi auttavat suuntaamaan tarkkuutta. Jotkut asiat on hyvä olla seinätauluna aina näkyvissä. Materiaalien hintatietouteen voi oppimisympäristöllä myös opettaa, merkitsemällä yksikköhinnat näkyviin. Paikallisen opetussuunnitelman laadinta on mahdollisuus miettiä käsityön monipuolisen oppimisympäristön pedagogista toteutusta ja tavoitteiden ja sisällön merkitystä. Oppiaineen nimi on edelleen käsityö, ei käsityömuotoilu eikä teknologia vaan kaikkia näitä yhdessä ja monipuolisesti. Käsityön kehittämisen kannalta on tärkeää että käsityönopettajat tekevät yhteistyötä.

Back to top

  • Kallio, M. 2014. Riskivastuullisuus turvallisuuskasvatuksen kulttuurissa Väitöskirja (monografia) Opettajankoulutuslaitos, Rauma, Käsityökasvatus. Annales Universitatis Turkuensis C 382
  • Kuuskorpi, M. 2012. Tulevaisuuden luokkahuone. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila. Väitös-kirja. Turun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden laitos.
  • Konu A. 2002. Oppilaiden hyvinvointi koulussa. Acta Universitatis Tamperensis 887. Tampere.
  • Lindfors E. (2010). Käyttäjälähtöinen suunnittelu - oppilaiden kokemukset ja ideat innovaatioiksi. Teoksessa Tuula Laine, Tuomo Tammi (toim.) Tutki, kehitä ja kokeile. Tampere: Tampereen yliopisto, 139–155. (Hämeenlinnan normaalikoulun julkaisuja 10).
  • Manninen, J. & Burman, A. & Koivunen, A. & Kuittinen, E. & Luukannel, S. & Passi, S. & Särkkä, H. (2007). Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus, Helsinki
  • Nuikkinen, K. 2009. Koulurakennus ja hyvinvointi. Teoriaa ja käytännön kokemuksia peruskouluarkkitehtuurista. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos
  • Piispanen, M. 2008. Hyvä oppimisympäristö: oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Teksti: Juha Jaatinen

Back to top